Blogi on elänyt hiljaiseloa, niinkuin kaikki muutkin omat blogini. Yhtenä syynä on ollut pieni sairastelu eli olen välttänyt kirjoittamista, kuvaamista ja tietokoneella istumista. Toinen, mutta vakavampi syy on ollut motivaation puute.
Kari kuvaa Posts
Päätin kuvata yhden pinotun makron sellaisilla välineillä joilla lähdin opettelemaan asiaa. Eli Canon 550D:llä, halvalla venäläisellä palkeella ja polttoväliltään 7.5 senttisellä vanhalla venäläisellä T-22 objektiivilla. Kyseinen linssi on vanhasta 6×6 kamerasta irroitettu suljinvian takia.
Minulla on katukuvaus tauolla ja kuvaan muuten ns. käyttökuvaa eli kuvitan muita blogejani. Ja samalla huomaan yhä useammin tutkivani ns. teknisempää kuvaamista eli kuvaamistapoja joilla pystyy kuvaamaan joko valokuvaa tai videota yhä paremmin.
Makrokuvauksen suurennussuhde on oikeastaan aika yksinkertainen asia. Siinä tarvitsee vain tietää kennon leveys (filmin ruudun leveys) ja kuinka monta milliä kuva-alaa näkyy tarkennustasolla. Samalla kun tämän asian ymmärtää, niin ymmärtää myös miksi usein pienempikennoinen kamera on parempi suurilla suurennoksilla.
Aina silloin tällöin tulee tarve vastaan kuvata yksinkertaisia tuotekuvia, jotka ovat ns. perussiistejä. Yksinkertainen tapa siihen on valoteltta jolla saa helpolla varjotonta valoa. Ja yleensä silloin aloitetaan kyselemään eri neuvontapalstoilla ohjetta sen ostamiseen. Oikeastaan aika turhaan, sillä yksinkertaisen valoteltan tai laatikon pystyy itse tekemään muutamalla eurolla.
Minulla on muutamia erilaisia vakiintuneita tapoja joilla teen kuvaamisesta varmempaa ja vältän ongelmatilanteita. Ne ovat yksinkertaisia tapoja toimia, joilla varmistan asioita. Eli pyrin välttämään mm. ilman muistikorttia lähtemistä tai sitä, että kamera on oudoilla säädöillä kun alan kuvaamaan.
Varsinkin katukuvauksessa puhutaan usein ns. zone focusing- tekniikasta eli kameran tarkentamisesta ennakkoon. Kyseisessä tekniikassa valitaan etukäteen miltä matkalta kuvaus suoritetaan. Tekniikka toimii hyvin sekä katukuvauksessa että myöskin nopeiden asioiden tartuttamisessa kennolle.
Korona-aika on muuttanut hiukan omia suunnitelmia valokuvauksen suhteen. Koska meillä on matkustusrajoituksia ja muitakin rajoituksia, niin on pakko suunnata omia mielenkiinnon kohteita uuteen suuntaan. Itse pidän katukuvauksesta, koska se vaatii näkemistä. Tällä hetkellä sen järkevä toteuttaminen on kuitenkin haastavaa.
Ilmakuvauksen historia on aika pitkä ja monivaiheinen. Nykyään puhutaan usein dronekuvaamisesta mutta miten nykypäivään on päästy. Ja millaisilla tekniikoilla kuvia on otettu. Aerial photography, airborne imager tai ilmavalokuvaus on tekniikkaa, jossa kuvataan yläilmoista maanpintaa.
Korona laittoi vuoden 2020- kuvaamiset uusiksi ja jätin vuoden alussa aloitetun kilpailemisen väliin. Mutta nyt vuonna 2021 päätin aloittaa uudelleen AFIAP- arvonimen metsästämisen. Ja tämä postaus tulee olemaan samalla oma kuvakavalkaadi osallistuville ja pärjääville kuville. Ja tilanne on päivitetty 1.3.2021.