Kävin viime viikolla Tukholmassa ja kokeilin kuinka kasimillinen Samyang sopii omaan kuvaustyyliini. Kyseinen optiikka tuli omaan käyttöön edullisen vaihtoehdon löydyttyä eli kyseessä on Samyang 8/3.5 CS. Samaa optiikkaa on myyty myös muillakin touotemerkeillä kuten Rokinonina ja Bowerina.
Kyseinen optiikkahan on jo nykykäsityksen mukaan vanha ja hankalakäyttöinen eli se on varmaan noin kymmenisen vuotta vanha. Ja kun kyse on vielä täysmanuaalista, niin sen käyttäminen on hankalahkoa automaattitarkennukseen yms. tottuneille.
Mutta toisaalta kasimillinenhän ei vaadi oikeastaan yhtään tarkentamista hiukan himmennettynä. Eli käytännön kuvaamisessa sen voi tarkentaa johonkin 2-3 metriin ja himmentää vaikka aukolle 5.6 ja silloin syväterävyysalue on jotain puolesta metristä äärettömään.
Optiikan yksi haasteista on kohtuullisen laaja kuvakulma ja vääristymät, mutta itse pohdin niitä usein tehokeinoina ongelmien sijaan. Eli en näen vääristymän mahdollisuutena enkä haittana.
Samyang kokeilussa
Itselle tuo optiikka tulee kahteen eri käyttöön. Ensimmäinen niistä on katukuvat eli haen sillä yhdenlaista näkemystä ihmisten kuvaamiseen. Olen aiemmin kuvannut kadulla 12-24/4.0 Tokinalla, mutta halusin vielä lyhyemmän polttovälin määrätynlaisiin kuviin.
kadulla kuvaamisessa tuo tulee ainakin kahdella eri tavalla käyttöön. Ensimmäinen niistä tavoista on klassinen tapa eli kuvataan mahdollisimman alhaalta ja läheltä ihmisiä, eläimiä tai vaikka puluja.
Ja toinen tapa on mallikuvan mukainen eli pyrin saamaan taustalle mahdollisimman laajoja näkymiä mukaan. Kasimillisen laaja syväterävyysalue helpottaa niiden kuvaamista.
Se toinen käyttötarkoitus on sitten ns. vinksahtaneet arkkitehtuurikuvat. Eli kuvaan jonkinverran kirkkoja, metroasemia, julkisia tiloja ja katualueita. Ja niissä kuvissa en edes pyri siihen että kaikki virheet ovat poissa. Annan pystylinjojen kaatua ja kuvissa saa olla vääristymiä.
Saatan kuvata tarkoituksella siten, että pystylinjat karkaavat käsistä ja muva on kuvattu hiukan poikkeavaan suuntaan. Joko sityen, että kamera on lievästii yläviistoon tai sittenkunnolla pois vaakatasosta.
Kuvassa oleva Kustaa Vaasan kirkko Odenplanilla on juuri tyypillinen esimerkki siitä kuinka haluan saada linjat taipumaan. Kyse on minulle vääristymien käytöstä työkaluna eikä suinkaan virhe.
Alla on vielä kaksi pari muuta kuvaa matkalta. Ja näyttää siltä, että kyseinen optiikka tulee retkeilemään paljonkin katukuvien ja vinksahtaneiden arkkitehtuurikuvien ottamisessa mukana.
Tälläistä tänään, Kari…
Be First to Comment