Yksi suosikeistani: Trioplan 50/2.9

Yksi omista suosikkiobjektiiveista on vanha Trioplan 50/2.9. Se ei ole suosikki siksi, että sen tekninen suorituskyky olisi jotain ylivertaista. Se on suosikkini siksi, että sillä on hauska kuvata. Todella hauska.

Eli kyse on siis Meyer-Optik Gorlitz Trioplan 50 mm f/ 2.9 objektiivista joita käytettiin 1950-1960 luvuilla mm. Altix- kameroissa.

Oma versioni on juuri tälläinen Altix-kameran objektiivi, jonka ostin kunnioitettavaan 10 euron hintaan Kameratorilta melkoisena riskisijoituksena. Ja pienellä modaamisella istutin sen M42-adapterin päälle, jotta sain sen toimimaan omassa Canon 550D- rungossa.

Hiukan historiaa

Trioplanin perustana on 1893 patentoitu Cooke Triplet- rakenne eli kolme-elementtinen rakenne, joka minimoi  kuvan reuna-alueilta vääristymiä ja optista aberraatiota. Linssityypin suunnitteli Dennis Taylor työskennellessään  T. Cooke & Sons– yrityksessä.

Trioplanin historia lähtee liikkeelle vuodesta 1916, jolloin Meyer-Optik esitteli oman versionsa tuosta objektiivista. Ja sen jälkeen objektiivia on tehty ainakin Altix ja M42- kierre versiona ja monina muinakin. Ja vuonna 2016 Meyer-Optik toi saman linssin uusittuna markkinoille mm. Canon, Nikon, Sony E ja M4/3 kameroroille sopivina malleina.

Oma versioni

Oma versioni on Altix- versio, joka on sovitettu M42->EOS- adapterin avulla digirunkoon. Altixin ns. runkopaksuus on 42.5 mm ja M42 paksuus on 55.5 milliä, mutta johtuen objektiivin toleransseista se tarkentuu myös modifikaation jälkeen äärettömään.

Oma modaus oli hyvin yksinkertainen eli viilasin hiukan alkuperäisen bajonetin siipiä lyhyemmiksi, jotta objektiivi upposi halpaan kiinalaiseen M42->EOS- adapteriin. Ja kun se upposi tarpeeksi syvälle, niin liimasin sen kaksikomponenttiliimalla paikalleen.

Oma adapterini on ns. chipattu eli se tarjoaa tarkennusavustuksen objektiiville. Siitä syystä tuon käyttäminen on aika suoraviivaista.

Objektiivi on käsittääkseni toteutettu 12 lehtisellä himmentimellä ja himmentimen aukko on myös himmennettäessä suhteellisen pyöreä. Optiikka tarkentuu noin 0.6 metristä äärettömään ja valovoimaa on tuo 2.9 ja pienin aukko on 22.

Käytössä

Objektiivin käyttö tuo tuulahduksen tunnetta historiasta. Täydellä aukolla kuva on hiukan pehmeä, mutta hiukan himmennettynä sillä pystyy kuvaamaan mukavasti katukuvia. Koska  se on minulla kiinni croppikennoisessa Canon 550D:ssä, niin se vastaa todellisuudessa lyhyttä teleobjektiivia eli noin 80 millistä. Eli tuo kävisi mukavasti myös potrettioptiikasta.

Objektiivin hauska ominaisuus on ns. saippuainen kupla bokeh (soap bubble bokeh). Eli objektiivi tekee valopisteistä kauniin pyöreitä bokeh kuplia, joissa on hiukan vahvempi reunus.

Bubble bokeh on yksi niistä syistä, miksi pidän tuosta objektiivista eli sillä saa väliin hyvinkin mielenkiintoisia taustoja aikaiseksi. Ja hiukan himmennettynä se piirtää aivan riittävästi nettikäyttöön eli esim. FB ja blogi- kuviin.

Kuvaaminenhan tuollaisella vanhalla objektiivilla on aika paljon hitaampaa kuin moderneilla versioilla. Kuvaamisessa ensin tarkennetaan kamera käsin tarkennuskehää kiertämällä ja sen jälkeen himmennetään objektiivi himmenninrenkaasta. Tuosta syystä kuvaan joko Av- asennossa eli aukko määrittelee valotusajan. Vaihtoehtoisesti kamera on M- asennossa siten, että määrittelen käytettävän ajan ja kamera on ns. Auto-Isolla eli valotusaika ja aukko määrittelevät ISO-arvon.

Objektiivin haittapuolet ovat myös sen etu. Eli hitaampi kuvaaminen pakottaa harkitsemaan tarkemmin kuvaa ja samalla kerkiää keskittymään kohteen lisäksi taustaan. Ja samalla himmennysvaiheessa saa hiukan käsitystä syväterävyydestä.

Hassu pieni objektiivi, mukava bokeh ja vanhanaikainen kuvaustunnelma. Ne ovat syitä miksi pidän tuota yhtenä suosikkioptiikkanani.

Kunhan kuvailen, Kari…