Kävin kääntymässä Tukholmassa ja kuvasin matkalla jonkin verran ns. katukuvia eli ihmisiä kaupunkiympäristössä. Itselle tuntemattomia ihmisiä: kerjäläisiä, matkailijoita, kotikulmillaan kulkijoita ja monia muita. Laivamatkalla juttelin aiheesta matkaseuralaisena kanssa ja pohdimme sekä kuvaamista että myös julkaisemista.
Kuvaamisen olen rajannut hyvin yksinkertaisella tavalla. Kuvaan lain sallimissa paikoissa kuvia eli paikoissa, joihin minulla on vapaa pääsy. Eli kuvaan kadulla, kauppakeskuksissa ja muissa tilaisuuksissa joihin voin vapaasti kävellä.
Eli erottelen kuvien kuvaamisen ja julkaisun toisistaan. Kaikkea mitä voin kuvata en suinkaan voi kuitenkaan julkaista. Julkaisemiseen on olemassa omat pelisääntönsä.
Ensimmäinen pelisääntö on selvä eli jos kuvaisin kaupallista kuvaa eli mainoskuvia, niin joutuisin pohtimaan ihmisten esiintymistä kuvissa. Jokaiselta kuvassa olijalta pitäisi olla lupa.
Mutta kun en kuvaa kaupallista kuvaa, niin pohdin asiaa moraalin ja lakien kautta.
Journalistin ohjeet
Yhdet ensimmäisistä ohjeista mihin nettikeskusteluissa yleensä viitataan ovat journalistin ohjeet. Niiden perusteella usein pyritään oikeuttamaan omien kuvien julkaisu.
Henkilöä esittävää valokuvaa ei saa julkaista henkilön kunniaa tai yksityisyyttä loukkaavalla tavalla. Julkisellakin paikalla otettujen kuvien julkaisemisessa on otettava huomioon kuvatun henkilön yksityisyyden suoja. Kaikki mitä tapahtuu julkisella paikalla, ei välttämättä ole julkista.
Mutta kuten nimikin sanoo, niin nämä eivät ole lakipykäliä vaan eettisiä ohjeita. Vaikkakin nämä ovat ohjeita, niin journalistinen etiikka liittyy läheisesti yhteen tekijänoikeuksien kanssa. Ja koska journalisti on jutusta ensisijaisessa vastuussa esim. haastateltavalleen, on tärkeää, että journalisti tietää, missä ja miten hänen kuviaan voidaan käyttää.
Ohjeissa todetaan myös, että jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Tämä tarkoittaa että
- etnistä alkuperää
- kansallisuutta
- sukupuolta
- seksuaalista suuntautumista
- vakaumusta
tai muuta näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.
Journalistin ohjeet on tarkoitettu eettisiksi ohjeiksi ammattimaista journalismia tekeville eli niiden ohjeita voi pitää kyllä eettisenä ohjenuorana. Mutta samalla pitää muistaa, että niiden ohjeiden noudattamisesta on loppupeleissä vastuussa päätoimittaja, jolloin ohjeiden ja lain yhteensopivuutta punnitaan pahimmillaan oikeudessa. Näiden ohjeiden kanssa pitää muista se, että kyse on etiikasta ei laista.
Yksityisyydensuoja
Meillä on myös paljon erilaisia lakeja jotka rajoittavat sekä valokuvausta että myös tietojen julkaisua. Yksityisyyden suoja voi mm. estää henkilökuvien julkaisun mikäli ne tulkitaan henkilötietojen sähköiseksi julkaisemiseksi. Myös monet muut lait kieltävät yksityisyyden suojan piiriin kuuluvien asioiden julkaisemista.
Yksityisyyden suojaa koskevat keskeisimmät määräykset sisältyvät Suomen 1.3.2000 voimaan tulleeseen perustuslakiin. Se antaa vahvat takeet sille, että kenenkään yksityisyyttä ei saa loukata perusteettomasti.
Eli meillä on käytännössä kielletty monien asioiden kertominen, koska se on yksityisyyden suojan rikkomista. Emme voi kertoa muiden sukupuolisesta tai poliittisesta suuntauksesta. Emmekä voi kertoa mitä uskontokuntaa hän edustaa. Emme voi kertoa niistä, koska emme voi tietää, että loukkaako se hänen yksityisyyttään perusteettomasti.
Oma moraali
Olen aika pitkään pyöritellyt noita asioita ja pohtinut sitä millaisia katukuvia voin julkaista. Eli missä menee raja kuvien julkaisussa. Ja olen hiljalleen rakentanut oman kuvaajan etiikkani. Se ei rajaa asioita välttämättä aivan samalla tavalla kuin laki tai journalistin ohjeet vaan olen itse päättänyt oman julkaisemiseni rajat.
Varsinkin katukivien osalta pohdin tarkkaan kuvien julkaisua. Osalle kuvista pyydän luvan kohteelta. Osaa en julkaise koska näen niiden julkaisun eettisesti vääräksi. Ja osan kuvien kohdalla en pohdi millään tasolla yksityisyyden suojaa.
Oman etiikkani peruspilari:
Henkilöä esittävää valokuvaa ei saa julkaista henkilön kunniaa tai yksityisyyttä loukkaavalla tavalla.
Eli rajaan automaattisesti määrätyt aiheet pois eli esim. ihmisten auttamistilanteet sekä humalassa olevien toilailut. Mutta nykyään en enää rajaa kuvista pois esimerkiksi mielenosoituksiin osallistuvia, kadulla tunteitaan osoittavia ihmisiä (jos he ovat tolkuissaan) tai määrättyä joukkoa kerjäläisistä.
Oman etiikkana pohjalla on tällä hetkellä hyvin tyly moraalikäsitys. Täysissä sielun ja ruumiin voimissa olevan ihmisen pitää omata niin hyvä moraalinen käsitys omasta toiminnastaan ettei hän loukkaannu kuviensa julkaisusta. Jos ihminen uskaltautuu esimerkiksi mielenosoitukseen, pukeutuu persoonallisesti tai kantaa jonkin ryhmittymän merkkejä, niin hänen pitää uskaltaa seistä sanojensa takana.
Etiikan ja moraalin lisäksi on myös kohteliaisuussäännöt. Joskus on vain kohteliasta kysyä, että voinko julkaista kuvan ja kuunnella kuvattavan mielipidettä. Vastuu toiminnasta on omien päätösten tekemistä.
Kunhan pohdin, Kari…
P.S. Tekstin kuvia katsellessa voi muuten pohtia, miksi yksi kuva on kuvattu takaapäin ja muissa on tunnistettavia ihmisiä. Kyse voi olla siitä etiikasta.
Be First to Comment