Minulla oli pari päivää koekäytössä Olympuksen OM-D E-MK1 mk2– kamera. Kyseessä oli Olympuksen kampanja, jossa sai kokeilla kyseistä kameraa ja käytännön lainaamisen hoiti Tampereen Rajala.
E-M1 Mark II -mallin suunnittelun lähtökohtana ovat olleet ammattilaiskuvaajat, ja tuloksena syntyi täydellinen kamerajärjestelmä, joka nostaa nopeuden, suorituskyvyn ja kuvantamisen uudelle tasolle, Olympuksen sivuilta.
Olympuksen mainosteksti lupaa paljon eli ammattilaisille suunnattu kamera, jonka ominaisuudet ovat omalla tasollaan. Se luo aika paljon paineita kameralle ja antaa kuvaajan odottaa huipputuloksia.
Tämän noin 500 grammaisen kameran kerrotaan olevan pakkasen, pölyn ja roiskeveden kestävä paketti, jonka kanssa voi mennä paikkoihin johon normaalit DSLR:rät eivät pääse. Samalla kerrotaan myös mm. Pro Capturesta ja muista huippuominaisuuksista.
Tekniikka pähkinänkuoressa
Mutta mistä on kyse. Kamera on varustettu magnesiumvalurungolla ja sisältää ns. 4/3″- kennon eli sen koko on 17.3×13 milliä ja tehollisten pikselien määrä on 20.3 megapikseliä. Ja kamera siisältää viisiakselin runkovakaimen, jonka tehollisen korjausalueen sanotaan olevan jopa 5.5 EV:tä.
Suljin kamerassa on verhosuljin ja suljinnopeudet ovat 1/8000 – 8 s ja niiden lisäksi BULB- asento, jossa maksimivalotuksen pituus on valikosta valittavana 30 minuuttia. Lisäksi kamerassa voidaan käyttää elektronista suljinta, joka mahdollistaa korkearesoluutiokuvat.
Tarkennus kameralla tapahtuu 121 tarkennuspisteen kautta, joiden toiminta perustuu kontrastinmittaukseen. Tarkennusmoodeja on viisi alkaen manuaalitarkennuksesta ja päättyen pinontaan. Kameran tarkennusominaisuudet riittävät käytännössä kaikkeen normaaliin kuvaamiseen.
Ja koska kamera on ns. peilitön kamera, niin siinä on käytössä sähköinen etsin. Lisäksi kamerassa on kääntyvä takanäyttö, jonka avulla voi myös kuvata.
Kokeilussa omilla kuvausalueilla
Koska satun itse omistamaan Olympuksen E-PL7– kameran, niin kameran käyttö ja valikot olivat aika tutun oloisia eli kameran sai nopeasti käyttöön ja perusvalinnat olivat tuttuja. Ja kameralla pääsi nopeasti kuvaamaan.
Käytin kameraa samalla tavalla kuin käytän omaa Canon 550D eli vertailin sen käyttöä nykyiseen kameraan ja mietin mitä etua tuosta olisi. Omat kuvauskohteeni ovat studiomakroja, katukuvausta ja määrätynlaista arkkitehtuurikuvausta. Itse tarvitsen harvemmin esim. Pro Capture- ominaisuutta eli nopean liikeen pysäytystä tai korkearesoluutiokuvaa.
Makrokuvauksen kokeilin samalla tavalla kuin kuvaan makrot tälläkin hetkellä eli kuvaan paljon vanhoilla manuaaliobjektiiveillä sekä osin mikroskoopin linssillä. Ja makroilua kokeilin tällä kertaa M42 -> M4/3 adapterin avulla ja vanhalla Lomo T-43 40/4 objektiivilla.
Kadulla kuvasin kamerassa kiinni olleella 12-40/2.8 optiikalla, joka on sellainen mukava yleisoptiikka. Se vastaisi FF- kennolla noin 24-80 millistä optiikkaa eli lyhyt pää sopii kadulle kontaktikuvaamiseen ja pidemmällä päällä saisi mukavasti potretteja.
4/3 kertoo kuvasuhteesta
Ensimmäinen yllätys FF- tai APS-C- kennoisen kameran käyttäjälle tulee kuvasuhteesta. FF- ja APS-C- kennolla kuvaava on tottunut 3:2- kuvasuhteeseen joka lähinnä vastaa A4- kuvasuhdetta. Mutta M4/3 kamerassa kuvasuhde vastaa enemmän amerikkalaista Letter- standardia.
Käytännössä tuo näkyy siten, että normaaliin kuvaan verrattuna kuva on hiukan kapeampi ja samalla hiukan korkeampi. Sivussa olevassa kuvassa vaalea osuus alareunassa kertoo kuvan erosta FF- kennon tuottamaan.
Ja ensiksi makroja
Ensimmäiset testikuvat kuvasin ns. studiomakroina eli kamera kiinni adapterin avulla palkeeseen. Ja palkeen toisessa päässä minulla on yleensä hyvinkin vaihtelevia objektiiveja.
Niinkuin arvata saattaakin, niin tässä kuvaamisessa kameran hyvät ominaisuudet jäävät toisarvoisiksi, koska kameran tärkeimmät säädöt ovat natiivi-ISO ja sopiva valotusaika.
Kuvaaminenhan studiomakroissa on kohtuullisen suoraviivaista eli itse siirrän kohdetta ja otan useamman kuvan. Ja silloin minulle riittää se, että saan tarkennuksen suunnilleen kohdalleen. Ja kohdetta siirtämällä etsin ideaalisen tarkennuksen. Eli haen lopullisen kuvan vasta jälkikäsittelyssä tai koostan useammasta kuvasta.
Ja kuten arvata saattaa, niin kamera suoriutuu tuollaisesta kuvaamisesta helposti. Kääntyvä takanäyttö mahdollistaa hyvän työasennon ja peilittömyys poistaa yhden häiriötekijän kuvaamisesta eli kameran tärähdysvaaran, joka on hiukan suuremmilla suurennoksilla ihan oikea ongelma.
Pienempi kennokoko tuo mukanaan myös muutaman hyvän edun eli suurempiin suurennoksiin päästään helpommalla koska kohde täyttää helpommin koko ruudun. Ja samalla myös toisenkin eli joissain tilanteissa tulee vastaan objektiivin vinjetointi eli optiikan piirtoympyrä ei riitä suuremmalle kennolle ja tuo kenno mahdollisti mm. kahdella vastakkain asetetulla 50 millisellä kuvatun 1:1 makron ilman reunojen tummentumista.
Tietenkin tähän pitää lisätä se normaali rutina takanäytöstä eli se saisi olla hiukan suurempi. Ja lisäksi sen käyttö on aina hankalaa kirkkaassa auringonpaisteessa. Mutta kokonaisuudessaan minun tyylisen makron ottaminen onnistui tuolla aika sujuvasti ja ohut runkopaksuus mahdollistaa monipuolisten vintage-optiikoiden käytön.
Tunnelbaanan sijaan kirkkoa
Yksi minun vakiokuvauskohteistani on tunnelbana-asemat. Mutta valitettavasti olin kotona ja jouduin tyytymään Aleksanterin kirkkoon, joka on yksi Tampereen kauniista kirkoista.
Minulla on itsella aika vakiintunut tapa kuvata tämän kaltaisia kuvia eli kuvaan peruskuvat aina hyvin samankaltaisella tekniikalla. Eli kuvaan pääsääntöisesti valotusta haarukoimalla vaikka kuvaankin RAW- kuvia. Ja kuvaamisen teen aina valotusaikaa muuttamalla. Tekniikka sopii minulle koska haluan kuvat mahdollisimman tyhjistä tiloista, joissa ihmiset eivät ole mukana kuvassa.
Ja kuten arvata saattaa, niin tässäkin tilanteessa tärkeimmät asiat ovat takanäyttö, lankalaukaisin (tai wifi) ja jonkinlainen jalusta. Eli yksinkertaiset työkalut ja yksinkertaista kuvaamista.
Ja samoin kuin minulle hiukan tutummassa E-PL7 valintojen tekeminen on nopeaa eli muutamalla valinnalla saan kameran kuvaamaan halutulla ISO- arvolla haarukoidun kuvan. Kahden, kolmen ja viiden kuvan haarukoinnissa voi käyttää 1/3, 2/3 ja 1 Ev- portaan välejä kuvilla. Seitsemällä ruudulla portaat ovat 1/3/, 1/2 ja 2/3 ja ISO haarukoinnissa kolmella ruudulla 1/,2/3 ja 1 Ev:tä. Eli valinnat riittävät useimpiin tarkoituksiin.
Ja kuten taasen voi arvata, niin moderni kamera suoriutuu näistä ihan kiitettävästi. Peilittömyys vähentää kameran tärähtämisvaaraa ja kääntyvä takanäyttö mahdollistaa helpon sommittelun. Ja ainoa moite tulee jälleen kerran hiukan pienehköstä takanäytöstä.
Ja kadulle
Kadulla kamerasta tulee kaksijakoinen tapaus. Siinä on paljon hyvää ja hiukan minulle hankalia asioita. Ensimmäinen on tietenkin pelko akun riittävyydestä. Vaikuttaa kuitenkin, että minunkin kuvaustavalla akun kanssa pärjää aika pitkälle eli koska kuvaan pääsääntöisesti etsimen kautta, niin sähkönkulutus näytti olevan säällisellä tasolla. Noin 700 kuvaa kulutti akusta sellaiset 50-60% eli uskoisin parhaimmillaan koko päivän kyllä pärjäävän yhdellä tai kahdella akulla.
Sähköinen etsin on minun kompastuskiveni. En sano sitä huonoksi vaan sanon ettei se sovi oikein minulle. Siinä on muutamia hyvin pieniä asioita, joiden takia se aiheuttaa harmaita hiuksia.
Sähköisen etsimen huonot puolet on oikeasti aika yksinkertaisia. Joudun pitämään kamerassa virtoja päällä, että voin tarkkailla sen läpi ympäristöä. Näytön resoluutio ja värien toisto aiheuttaa pieniä pulmia, koska määrätynlaisessa valaistuksessa näen valoerojen rajat väriliukujen sijaan portaittaisittana.
Ja sitten tulee ihan teknisistä rajoituksista johtuvia ongelmia. Kun kamera on laskettu alas pois silmältä, niin kamera sammuttaa etsimen. Se on täysin ymmärrettävää, koska akkua pitää sääliä. Eli kameran noustessa kuvausasentoon tulee näytön syttymiseen pienen pieni viive. Se ei estä kuvaamista vaan haittaa hiukan.
Toinen sähköisen näytön ominaisuus taitaa tulla kennon lukemisesta. Eli kameraa liikuttaessa näyttö hidastelee eli kuva ei ole riittävän tarkka ja laahaa perässä. Pieneltä tuntuvia ongelmia, mutta ne haittaavat minua.
Mutta sitten vastapainona. kamerassa on monia käteviä ominaisuuksia. Takanäytön avulla voi kuvata matalalta ilman suurempaa kumartelua. Valintakiekossa on lukitus eli se ei kääntyile vanhingossa ja kahdella säätöpyörällä saa nopeasti asetettua halutut arvot kohdalleen.
Itse kuvaan pääsääntöisesti kahdella eri tavalla eli joko M- asennolla ja Auto-ISOlla tai ns. aukon esivalintaan perustuvalla tavalla. Tällöin ISO- arvo on aina valittuna Ja molempiin kuvaustyyppeihin tuo kamera oli omiaan.
M-asennossa ja Auto-ISOlla kuvatessa toinen säätöpyörä huolehti aikojen valitsemisesta ja toinen aukoista. Kuvaaminen oli melkoisen vaivatonta touhua ja säätöpyörät osui sopivasti sormien kohdalle. A eli aukon esivalinnassa toinen säätöpyörä oli vakiona hoitamassa aukkoa ja toinen valotuksen kompensointia. Ja jälleen kuvaaminen oli melkoisen vaivatonta.
Eli kamera istui omaan kuvaustylliini oikein hyvin. Vaikken pidä sähköisestä etsimestä, niin pärjäsin sen kanssa ihan hyvin. Kuvat eivät kohisseet isommillakaan ISO- arvoilla liikaa ja runkovakaaja salli aika hitaatkin valotusajat.
Jos tuo olisi oma
Kameran palauttamisen jälkeen pohdin, että jos tuo olisi oma kamera niin mihin se soveltuisi. Mietin harrastamisen ja myös ammattilaisen kannalta. Harrastajan kannalta ajateltuna tuo sopisi tuolla objekiivilla hyvin yleis/matkakameraksi. Se on sen verran tukevaa työtä, että sillä raaskisi kuvata pikku tihkusateessa ja jokaista kolhimista ei tarvitsisi pelätä. Helppo kuvata, helppo säätää ja kuvat on hyvälaatuisia. Käytännössä tuolla kuvaisi jo tuolla mukana olleella linssillä ihan sujuvasti peruskuvausta.
Ja jos taasen olisin ammattilainen, niin tuo kamera olisi omiaan kirjoittavalle toimittajalle. Reilun puolen kilon metallirunko, riittävä kuvanlaatu ja mukava koko tekisi siitä hyvän työkalun. Voisi nopeasti kuvitella, että jo tuolla 12-40 millisellä optiikalla ja pöytäjalustalla hoitaisi helposti 70-80% normaaleista kuvistustöistä. Saisi peruslaatuista potrettia, yleiskuvaa ja pärjäisi hiukan hämäremmässäkin. Mutta parasta olisi se, että tuo menisi esim. omaan Varustelekalta hankittuun olkalaukkuuni ja kulkisi mukana vaivattomasti paikasta toiseen.
Mukava pikakokeilu ja kamera oli mukava tuttavuus. Nopeakäyttöinen, ymmärrettävät valikot ja riittävät toiminnot suurimpaan osaan kuvaustarpeita alkaen säädöistä ja loppuen erilaisten haarukointien kautta Pro Captureen.
Mukava kamera, mukava kuvata. Pitää kuitenkin aina muistaa, että kamera on vain työkalu jolla muutetaan visio näkyvään muotoon.
Kunhan pohdin, Kari…
Be First to Comment