Henri Cartier-Bressoniin liitetään usein käsitteeseen ratkaiseva hetki. Koska hän oli saanut modernistisen maalaustaiteen koulutuksen, niin käsitettä pitää pohtia sitä kautta. Ratkaiseva hetki ei ole pelkästään tapahtumien huippuhetki vaan pikemminkin kuvan geometriaan ja tilallisuuteen liittyvä sommitteluperiaate.
Ja tuo tilaisuuteen liittyvä sommitteluperiaate on muuten yksi katukuvauksen perusasioista kalastamalla kuvatessa. Eli kalastamalla etsitään oikea paikka jonka ympärille rakennetaan kuva. Eli kuvaa ei oteta vaan se tehdään.
Tämänkin tekstin aloituskuva on kuvattu juuri tuolla samalla periaatteella. Kuvan idea on ensin suunniteltu ja sen jälkeen etsitty oikea kohta kuvan toteuttamiseen. Ja sen jälkeen tulee se niinsanottu ratkaiseva hetki eli odotetaan kunnes kaikki elementit ovat kohdallaan.
Ylläolevista pikkukuvista näkee että kuvaa on kalastettu jonkin aikaa. Eli käytännössä metroasemalta on etsitty hyvä paikka ja siinä odotettu kunnes ihminen on oikealla paikalla ja oikeassa asennossa. Samalla tiedetään että metroja tulee säännöllisesti jolloin samaa ns. satunnaista kuvaa voi kuvata useampaan kertaan ja hakea parasta mahdollista lopputulosta.
Ajattelemalla ratkaisevaa hetkeä sommitteluperiaatteena ymmärtää myös paremmin HCB:n ajatusmaailmaa siitä, että kuva muodostetaam kamerassa eikä pimiössä. Eli kuva suunnitellaan ja sommitellaan etukäteen ja kameralla vain tallennetaan tilanne.
Vaikka tuntuu hassulta sanoa, niin hyvää kuvaa ei oteta vaan se tehdään.
Kunhan pohdin, Kari…
Vau, ajatusten, luovuuden, mielikuvien ja odotusten kautta saa täydellisen kuvan. Upeeta.