Ei millä vaan miten

Minua itseäni on viimeaikoina vaivannut kalustokuume. Olen ajatellut, että kuvat paranisivat hankkimalla lisää kalustoa. Mutta onneksi olen taasen muistanut pari asiaa. Toinen niistä on KISS- ajattelu. Ja toinen se, että on tärkeämpää vastata kysymykseen miten kuin millä.

KISS eli Keep It Simple Stupid- ajattelu tarkoittaa sitä, että pidetään tekeminen mahdollisimman yksinkertaisena ja yksinkertaisilla välineillä toteutettuna. Sitä kautta pystyy keskittymään tekemiseen eikä säätämiseen.

Ja toinen ajatus on se, että pohditaan yhä enemmän sitä miten asiat tehdään eikä suinkaan millä ne tehdään. Käytän paljon webbiä oppimateriaalina. En siten, että katsoisin orjallisesti kuinka joku ammattilainen ohjaa videolla toteuttamaan kuvan. Vaan siten, että yritän ymmärtää näkemästäni kuinka muut tekevät asioita.

Viimeaikoina olen yrittänyt oppia ymmärtämään valaisua ja sitä kuinka se tehdään. Eli pyrkinyt ymmärtämään milla ja miten saadaan minkälainen valaisu aikaan. Siinä olen käyttänyt paljon apuna eri valokuvaajien ns BTS- kuvia eli Behind The Scenes kuvia. Esimerkiksi pienoismallien osalta olen tutkinut Hernandez Dreamphotographyn kuvia.

Olen sieltä lähinnä ihmetellyt, että miten hän tekee asiat enkä suinkaan millä kalustolla hän tekee niitä. Eli millaista valoa hän käyttää eli missä on käytössä tasovaloa ja missä spotteja, goboja tms.

Eli yritän ymmärtää periaateet enkä toistaa asioita samalla kalustolla. Ja sitten lähden itse harjoittelemaan niitä samoja asioita edullisella kalustolla eli tällä hetkellä jatkuvalla valolla ja muutamalla diffuusorilla. Nekin on yleensä itse tehtyjä. Kuvauskalusto näyttää useinkin hyvin, hyvin hupaisalta. Mutta sen avulla pystyy opettelemaan.

Kuvausympäristöni näyttää usein kaatopaikan, romuvaraston ja naurutalon yhdistelmältä, mutta siellä voi harjoitella kuitenkin valon käyttäytymistä. Oppiminen tapahtuu mielestäni tehokkaimmin siten, että asioita pohtii ja kokeilee. Pelkkä mallin mukaan toistaminen ei opeta mielestäni ymmärrystä siitä mitä on tekemässä.

Ja tämä on mielestäni valokuvauksen yksi vaikeimmista asioista eli opetella kysymään miten eikä millä. Kun ymmärtää miten asia tehdään, silloin on helpompi itse etsiä omaan kuvastapaan sopivia laitteita ja työtapoja.

Ja tähän miten-kysymiseen pitää vielä lisätä toinenkin asia eli toistot ja kokeilut. Eli kuvan ottamisen jälkeen pohditaan mikä onnistui, mikä epäonnistui ja mitä voisi kehittää. Ja sitten toistetaan niin pitkään kunnes asia alkaa luonnistumaan. Oppiminen menee kuitenkin aika usein kaavalla eli ensin osaat toistaa mallista. Sitten osaat soveltaa oppimaasi ja sen jälkeen tulee vastaan kohta, jossa osaat soveltamisen lisäksi luoda kokonaan uutta.

Tutki, opettele ja toista. Varasta surutta ideoita ja kehitä niitä eteenpäin. Ja heti kun tuntuu siltä, että osaat jotain kohtuullisesti niin ala tutkimaan uusia asioita. Uskoisin, että se on se malli jolla syntyy hyviä kuvaajia.

Kunhan pohdin, Kari…

 

 

 

kari Written by:

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *