Halpaa studiomakroilua suurennoskoneen linsseillä

Kun itse aloitin kuvaamaan studiomakroja, niin lähdin aluksi liikkeelle manuaali 50 millisestä ja loittorenkaista. Mutta aika nopeasti huomasin, että edullisilla suurennoskonelinsseillä pääsee kohtuulliseen tulokseen. Ja osan pienistä suurennoksista kuvaan edelleen suurennoskoneoptiikoilla.

Itseltä löytyy nykyään erilaisia objektiiveja jotka soveltuvat makrokuvaamiseen. Yksikään niistä ei ole kyllä siihen tarkoitettu. Yksi ryhmä näitä linssejä on suurennoskoneen linssit ja kuvaan aina väliin joko venäläisellä Vega-11U:lla 50/2.8 tai EL-Nikkor 50/4 linssillä. Kumpikin toimii hyvin studiomakroissa kun ei yritä kuvata hirveän suuria suurennoksia.

Käyttäminen

Suurennoskoineden linsseillä on oikeastaan helppo kuvata. Ainoan asian minkä menettää on automaattinen himmentäminen sekä myös tarkennus. Eli noissa ei ole ns. tarkennushelicoidia eli tarkennuksen joutuu käytännössä tekemään kameraa siirtämällä.

Yllättävän moni suurennoskoneen linssi on varustettu M39- kierteillä eli ne on helppo adaptoida kiinni kameraan. Itse käytän M39->M42 adapteria ja sen jälkeen kiinnitän nuo joko loittorenkaisiin tai palkeeseen. Ja nämä M42->EOS- adapterilla kameraan. M42->EOS- adapteri on Canonistilla käytössä, muilla merkeillä käytetään omaan kameraan sopivia adaptereita. Adaptereita saa hyvin varustetuista kamerakaupoista. Omat adapterini on pääsääntöisin kotoisin Kameratorilta.

Suurennossuhde ja tarkennus on riippuvainen objektiivin etäisyydestä kennosta ja hevin noita ei saa ainakaan peilillisessä kamerassa tarkentumaan äärettömään. Toisaalta sillä ei ole makroissa mitään väliäkään. Loittorenkailla eli kiinteillä putkilla tarkennus on kiinteä eli tarkka tarkennus tehdään kameraa siirtämällä. Tarkennusta helpottaa ns. makrokisko, jolla saa liikuteltua kameraa jalustalla.

Toinen tapa on käyttää paljetta. Palje on yksinkertaisesti muuttuvapituinen loitto. Oma palkeeni venyy yli 20 senttiseksi eli sillä saa isojakin suurennoksia aikaiseksi.

Palkeen hyvinä puolina on se, että sillä saa suoritettua tarkennuksen. Palkeen pituutta muuttamalla tarkennuskin siirtyy eli se on aika monitoiminen laite.

Kuten alussa sanoin, niin näiden avulla menetään kaikki automatiikka, mutta esim. studiomakroissa sillä ei ole oikeastaan mitään väliä. Jos kuvaa esim. takanäytöltä tai tetheröinnin kanssa, niin kuvatessa näkee suoraan syväterävyyden. Samaten tarkennus on aika helppoa tehdä takanäytöltä tai tietokoneen ruudulta. Silloin saa tarkennuksen aika kivasti oikealle kohdalle.

Ja kuvaamaan

Itse kuvaan noilla mm. pinoja jolloin tarkennan kameran sitä siirtämällä ensimmäisen ruudun kohdalle ja aloitan kameran siirtämisen millinosa kerrallaan. Yhtä ruutua kuvatessa kuvaan usein palkeen kanssa ja silloin tarkennan kameran palkeen pituutta muuttamalla.

Loittorenkailla kuvatessa kuvaan makrokiskonkaltaisella ratkaisulla, jolla saan vaivattomasti siirrettyä kameraa hyvinkin tarkasti. Ja tarkennuksen teen usein takanäytöltä ja vielä siten, että suurennan kuvan joko viisin- tai kymmenkertaiseksi.

Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…

 

 

 

 

kari Written by:

2 Comments

  1. Seppo Kurvinen
    21.4.2020
    Reply

    Kyllä olit hyvin kirjoittanut asian. Täytyy katsoa löytyykö noita ADAPTIO renkaita. Palkeitä taitaa olla ainakin 3-4kpl. Kamerana ajattelin Canonin D20. käyttää. Ohjelmaa ei vielä ole. Yritin katsoa eri vaihtoehtoja, mutta hinta ei selvinnyt. Olisi kait pitänyt ostaa sika säkissä, mutta sitä en tehnyt. On hienoa, kun viitsiit kirjoittaa tätä blogia ja jaat tietoa muillekin. kiitos kovasti täsätä.

    • kari
      24.4.2020
      Reply

      Kiva kun pidit tekstistä.

      Kari…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *