Simppeliä lähikuvausta ja halvalla

Aika yleinen kysymys valokuvauksen kyselypalstoilla on se, että kuinka saan kuvattua makrokuvia. Makrokuvia on hyvin yksinkertaista ja edullista kuvata mikäli opettelee käyttämään käsitarkenteisia linssejä sekä kuvaamaan käsitarkennuksella.

Mielestäni makro- ja lähikuvaus kannattaa aluksi opetella keittiön tai työpöydän ääressä. Silloin saa rauhassa harjoitella tarvittavia tekniikoita, tutustuttua syväterävyyteen ja ihmeteltyä valon määrää mitä tarvitaan.

Jos itse lähtisin opettelelemaan uudestaan lähi- ja makrokuvausta niin tekisin sen pienten esineiden ja lelujen kautta. Niiden avulla pystyy opettelemaan perusteet nopeasti. Niin itse muuten tein aikoinaan eli kuvasin ruuveja, legoukkoja, koruja ja kuolleita hyönteisiä.

Toisin kuin yleensä neuvotaan

Yleinen ohje lähes jokaisella palstalla on se, että osta hyvä makro-objektiivi. Sitten yleensä listataan kameramerkin omat linssit. Se on yksi tapa lähteä liikkeelle ja usein siitä hyvästä objektiivista saa maksaa vähintäin satasia. Ja siksi kerronkin nyt kuinka itse lähtisin alle satasen budjetilla liikkeelle. Eli kuinka saisi ensi kosketuksen lähi- ja myös makrokuvaukseen.

Edullinen lähestymistapa lähtee yhdestä ainoasta ajatuksesta liikkeelle eli opetellaan käyttämään kameraa työkaluna eikä anneta kameran rajoittaa omaa tekemistä. Ja kun alkaa opettelemaan samalla teoriaa, niin oppii aina paremmin kuvaamaan.

Edullisin tapa saada lähikuvia on siirtää objektiivia irti rungosta eli tarkennusetäisyys lyhenee ja suurennossuhde kasvaa. Jos haluaa tässä päästä helpolla, niin ostaa kaupasta ns. sähköt siirtävät loittorenkaat. Eli ne ovat lisäkappaleet jotka laitetaan linssin ja kameran rungon väliin. Näiden avulla pystyy kuvaamaan ”normaalisti” omilla objektiiveilla.

Mutta itse lähtisin tässä vieläkin pidemmälle eli hiukan myös opetteleisin uutta asiaa eli sitä kuinka kuvataan täysmanuaalilinsseillä. Eli opettelisin valotuksen, aukon säädön ja tarkennuksen salat käsipelillä. Ja silloin oppisi paljon paremmin ymmärtämään mitä tehdään ja miksi.

Se tarkoittaa sitä, että kaluston voi hankkia opettelua varten hyvinkin edullisesti. Erityisesti jos opiskelun tekee vaikkapa keittiön pöydällä. Ja mitä silloin tarvitaan. Käytän esimerkkinä omaa kameraani eli Canon 550D kameraa:

Ja nuo mahdollistavat helpolla Lego-henkilön pään kuvaamisen eli alla oleva kuva on rajaamaton kuva noin 5 sentin loitolla eli kuva on hyvin lähellä oikeata makroa eli 1:1 jossa kohde piirtyy saman kokoisena kennolle kuin se on luonnossa.

Mitä muuta lisää

Noilla pääsee jo liikkeelle, mutta harjoitteluvaiheessa ja myöhemminkin on yksinkertaisista asioista apua. Jos harjoittelee pöydän ääressä, niin pari apuvälinettä on hyvä olla. Ensimmäinen on kohtuu tukeva kolmijalka, tripoidi tai kameranjalusta. Sille on monta erilaista nimeä. Eli sen tarkoitus on pitää kamera paikallaan ja tärähtämättä. Se on muuten laite, jonka saa olla hyvä.

Ja sitten tarvitsee enään jonkinlaisen valonhajoittimen, jotta saa hiukan nätimpää kuvaa. Itse käytän niinkin yksinkertaista asiaa valon hajoittamiseen kuin puolikasta Ikean Melodi- lampun kuuppaa.Se on käytössä sekä aloituskuvassa ja tuossa pään makrokuvassa hajoittamassa salaman valoa.

Valoiksi saattaisin alussa ottaa kaksi suht. koht. tehokasta pöytälamppua tai yhden tai kaksi edullista käsisalamaa. Hyvä vaihtoehto voisi olla esim. Digitarvikkeen Triopo 950 + triggeri. Edullinen salama, mutta pakottaa valitettavasti opettelemaan salaman käsisäädöt.

Yksinkertaista ja rauhallista kuvaamista

Tekstin yläkuva on kuvattu hyvin yksinkertaisella valaistuksella, yhdellä salamalla, Industar 50- linssillä, sinisellä taustapaperilla, Ikean lampunkuvulla ja parilla uunifolion palalla. Eli kamera on tarkennettu ensin siirtämällä suunnilleen oikeaan kohtaan ja sitten tarkentamalla linssistä ja kameran takatöllön 10x suurennoksen avulla Lego neidon silmään. Linssi himmennetty johokin 5.6 – 8 välille. Ja sitten muutama testikuva siitä kuinka kauas salama laitetaan, jotta valotus on kohdallaan.

Makro- ja lähikuvaus on helppoa ellei siitä halua tehdä vaikeaa. Ja sen helppoutta lisää se, että harjoittelee paljon ja opettelee ymmärtämään mitä tekee. Useinmiten ongelmana on osaaminen laitteiden sijaan.

Ja muuten tälläisellä tavalla ns. kansikuva kuvattiin, Kari…

 

 

kari Written by:

One Comment

  1. Seppo Kurvinen
    21.10.2020
    Reply

    Mielenkiintoista juttua olet saanut aikaiseksi. Itse olen kuvaillut -60 luvun alusta ja olen kanssasi samaa mieltä. Vaikka olisi kuinka kalliit kamerat, niin lopullisen kuvan tekee ihminen kameran takana. Kysymyshän on lopulisesti siitä , että harjoittelu tekee mestarin. mitään ei ilmatteksi saa, vaan harjoittelu ja harjoittelu, se on on se taikasana joka pätee joka asiassa. Olet saanut hienoja kuvia aikaan yksinketaisilla välineillä mikä on todella upeeta. Nyt on toki helppoa kuvata, kkun verrataan mitä kuvaaminen nega-aikana oli. Mutta sehan onkin kivaa, että näet heti valmiin kuvan ja mitä pitää korjata. Mutta korostaisin silti kuvauksen teoriaan kannattaa uhra aikaa. Niitä ei kuitenkaan ole paljoa. Mitä aukko tarkoittaa, sulkimen nopeus yms. Enää ei edes tarvitse ajatella erilaisia filmin herkkyyksiä, rakeisuutta, filminkehitys yms. Eli, ei muuta kuin kamera käteen ja alkaa kuvaaman, siitä se oppi tulee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *