Omista projekteista oli jäänyt yksi rele yli ja katselin sitä. Relettä ihmetellessä tuli mieleen yksi 1980- luvun puolivälissä kuvattu hupiprojekti. Eli yritin kuvata luodin pelikortin lävistämisen jälkeen. Idea lähti silloin yhdestä vanhasta valokuvasta.
Tuo rele synnytti muistikuvan siitä kuinka itse kuvasin luodin läpimenon pelikortista. Tuohon aikaan tietojen etsiminen oli hiukan vaikeampaa kuin nykypäivänä eli ideoiden toteuttamiseen ja tekniikan rakentamiseen sai etsiä tietoja kirjoista ja lehdistä.
Stephen Daltonin kirja Caught in Motion vuodelta 1982 oli yksi innoittajista ns. high speed- valokuvauksen saralla. Tuon kirjan ja Doc Edgertonin kuvien ihmettely synnytti sitten idean, että kuvataan pelikortin lävistävä luoti.
Doc Edgertionia kutsuttiin Papa Flashiksi ja hän tekin paljon hienoja kuvia, joissa hyödynnettiin mm. salamaa apuna. Niitä samoja tekniikoita voidaan edelleen käyttää.
Vanhoista päiväkirjoista ja muistiinpanoista löytyi idea, jolla oma kuva tuli aikoinaan otettua. Eli siinä hyödynnettiin pimeää iltaa ja salama laukaistiin alufolion ja releen avulla. 
Tuon systeemin ideahan on yksinkertainen. Releenä käytettiin sulkeutuvaa relettä eli kun virtapiiri katkeaa niin rele sulkee kärjet ja laukaisee salaman. Suurin haaste tuossa oli selvittää mekaanisen releen kärkien sulkemisaika eli se vaati rullan pari filmiä, jotta sai selville kameran ja kortin välisen etäisyyden.
Jäin vain pohtimaan, että nykyään noita high speed- kuvia kuvataan harrastemielessä usein yritys ja erehdys periaatteella. Eli toistetaan kuvaa niin pitkään että se kelpaa.
Aika usein eri ohjevideoissa annetaan sama ohje eli kokeillaan niin pitkään kunnes kuva onnistuu. Sama ohje annetaan tuossakin videossa.
Lähes jokaisessa ohjevideossa korostuu lause ”Messy bisnes” jossaikin muodossa. Eli kerrotaan asian perustuvan kokeiluun ja erehdykseen.
Jäin pohtimaan, että kun minulla on rele sekä muutama rulla Kameratorin Santa Color– filmiä, niin toteuttaisiko yhden tuollaisen läiskähdyskuvan filmikameralla.
Nykypäivänä tuon toteuttaminen on helppoa kun on olemassa digikamera kuvan ideointiin eli ns. protokuvat voi hyvinkin kuvata digillä ja kun setuppi on valmis, niin siirtyy filmin käyttöön. Se, että halutun kuvan saa filmille, vaatii kuitenkin prosessin vakioimisen. Eli pitää tietää milloin salaman pitää laueta. Se mahdollistaa silloin toistettavat kuvat.
Luulen, että tuo on yksi seuraavista hiukan suunnittelua vaativista projekteista eli kuvata filmille yksi loiskahduskuva. Ja ilman, etä siihen tarvitsee ruutua kahta enempää kuvia.
Katsotaan mitä tuosta ideasta syntyy. Ainakin muutama blogikirjoitus lähiaikoina.
Kari…
Be First to Comment