Ajatuksia vuoden loppumisesta ja ensi vuodesta

Mielenkiintoinen vuosi. Työt ovat haitanneet harrastuiksia. Niinhän tupataan sanomaan. Ja niin se tänä vuonna on ollut eli arkinen ahertaminen syö aikaa harrastamiselta. Onneksi vuoden aikana on tullut joitain pieniä onnistumisia.

En ole osallistunut kilpailuhin ellei lasketa seurakisoja ja yhtä seuracuppia. Seuran omissa kilpailuissa on sentään tullut pisteitä eli huomaa ettei kaikkea ole vielä menetetty.  Ja varsinkin loppuvuonna on syntynyt oman mielen mukaista kuvaa. Vähän käsiteltyä ja ehkä osin aika abstraktiakin kuvaa.

Vuoden aikana olen pitänyt muutaman esitelmän siellä sun täällä. Omassa seurassa lähinnä tekijänoikeudesta ja hiukan ICM:stä. Jossain muualla puhuin tiukkasti tekniikasta. Oikeastaan nuo esitelmät ovat olleet suurin panos valokuvaamiselle.

Malli: Saija Sasetar – marraskuun miitti

Muutoin kuvaaminen on keskittynyt Tampere Valokuvaajat & Mallit ryhmän miitteihin. Miittejä on Saija  Sasetar järjestänyt ansiokkaasti ja ne on aina yhtä mukavia tapahtumia. Miitit  ja Tampereen Valokuvausseura Ry:n kerhoillat ovat olleet se tapa, jolla olen harrastanut valokuvausta. Eli olen enemmän verkostoutunut kuin kuvannut.

Miiteissä ja loppusyksystä huomasin taasen kerran sen, että minun mielenkiintoni on pitkälti katukuvaamisessa sen eri versioina. Eli osaan  kuvaamisen paremmin ilman malliohjausta.

Toinen osapuoli omaa mielenkiintoa on valokuvauksessa tarvittava tekniikka. Itse pidän siitä, että rakennetun kuvan pystyy toistamaan.

Entä vuonna 2023

Ensi vuoden yksi omista haasteista on kuva viikossa. Ja sen haasteen helpotamiseksi liityin 52Frames- sivustolle eli ajattin ensi vuoden kuvata yhden ennalta annetun aiheen mukaisen kuva. Tiedän, että tuolla voi tulla joidenkin haasteiden kanssa vaikeuksia, mutta eiköhän nekin voi selättää.

Samalla olen loppusyksyn miettinyt sitä mihin suuntaan vien omaa kuvaamistani. Ja yhä useammin huomaan tekeväni mustavalkokuvaa tai sävytettyä mustavalkokuvaa. Ja uskoisin, että siirryn yhä enemmän mv- kuvien pariin. Todennäköisesti asetelmat ja makrot menee pääosin värillisinä.

Uskoisin muuten, että katukuvat ja miittikuvat tulee olemaan yhä enemmän mv- painotteisia.

Filmille

Sain tuossa hiukan aikaa sitten Kameratorilta muutaman rullan värifilmiä. Ja kun niitä paketteja on pyöritellyt kädessä, niin ajatus on hiljalleen palannut filmikuvaukseen.

Eli jos yhdistän omaa mielenkiintoa katukuvaukseen ja myös filmikuvaukseen, niin miksen voisi siellä hidastaa tahtia ottaa kinofilmikameran käyttöön. Ja siirtyä mv- kuvaukseen.

Mustavalkofilmi, sen kehittäminen ja joko vedostaminen tai skannaaminen voisi muuttaa omaa kuvaustapaa hitaammaksi. Kuvia joutuisi harkitsemaan tarkemmin.

Valokuvaausseuralla on hyvää osaamista pimiötouhuista eli sitä kautta voisi verestää ajatuksia. Toinen mahdollisuus on valjastaa oma Opemus kotipimiöön ja muistella taasen kuvien tekemisen perusteet. Kotipimiön käyttö voisi tuoda myös mahdollisuuden toteuttaa kuvia digi-> analogia- prosessilla eli eli lähteä liikkeelle digikuvasta, josta tekee pinnakkaisvedostettavan negatviin. Mutta nuo pimiötouhut jäävät varmaan ensi vuoden loppupuolelle.

Uskoisin, että alkupuoli vuodesta menee taasen filmille kuvaamisen totuttelun parissa. Eli joutuu kuvaamaan minun kannalta hitaalla tahdilla.

Tekniikan osalta

Itsellehän tekniikalla leikkiminen on olennainen osa omaa kuvaamista. Ja siellä aika suuri osa sitä on tekniikan rakentaminen. Saatan ajankulukseni hyödyntää vanhoja projektorin linssejä tms. kuvaamisessa. Ja toinen tekninen osuus on ns. hig speed- kuvaus. Eli kiikkeen pysäyttäminen.

Uskoisin, että nuo näkyvät ensi vuoden kuvaamisessa. Teen todennäköisesti hiukan monimutkaisempia kuvia tekniikan avulla. Ja saatan kuvata osan niistä filmille itseni haastamisen takia. Filmille kuvatessa joutuu etsimään keinoja epäonnistuneiden kuvien minimoimiseksi.

Filmille kuvaaminen tuo kalustoon kolmannen kameran. Nythän kuvaan osin vanhalla Canon 550D:llä ja osin Sonyn A6300:sella. Ja jos alan kuvaamaan filmille, niin sinne tulee melkoisen varmasti rungoksi Pentax ME. Kamera tulee siksi, että se on aukkoautomaatti ja omaa helpon tavan säädellä yli/alivalotuksen välillä. Ja runko on pieni ja mukava. Ja myös siksi, että se on tuttu runko minulle.

Pentax ME:ssä on k-bajonetti eli siihen sopivat linssit sopivat myös Canoniin tai Sonyyn. Eli silloin pystyn käytännössä kaikilla kolmella kameralla kuvamaan samoilla manuaaliobjektiiveilla. Salamoiden osalta tilanne on myös helppo. Kuvaan pääsääntöisesti manuaalisalamoilla ja ohjaan irtosalamoita orjakennoilla.

Ensi vuosi näyttää ennakkosuunnitelmien mukaan mustavalkoiselta, osin filmille kuvaamiselta ja myös tekniikan hyödyntämiseltä. Eli kuvausvuodelta, jonka tuloksia voisi myös hyödyntää kilpailemisessa ja harrastaja-arvonimen metsästämisessä. Arvonimien metsästäminen on ollut koronan alusta saakka jäissä.

Ja lopuksi. vaikka seuraan aktiivisesti AI:n yms. vaikutusta valokuvaukseen, niin ajattelin etten lähde sille polulle harrastajana. Haluan mieluummin kokeilla kuinka pitkälle pääsen vanhoilla tekniikoilla ja konsteilla. Ja toinen syy on alueen villeys. Siellähän ei ole vielä varmaa näkemystä kuinka tekijänoikeudet yms. menevät.

Minun kuvaaminen menee tuohon suuntaan. Mihin sinun kuvaaminen menee?

Kunhan kuvailen, Kari…

 

kari Written by:

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *