Hidasta siirtymistä kohti filmikuvausta

Varmaan yksi vuoden 2023 suurimmista muutoksista itsellä tulee olemaan kuvaamisen muuttuminen hitaammaksi ja harkitummaksi. Uskoisin, että siirryn vuoden mittaan kuvaamaan yhä enemmän ja enemmän filmille. Ja vielä erityisesti mv- filmille.

Minua on pitkään kiehtonut paluu juurille eli filmikuvauksen pariin. Ja myös kuvaamaan kohtuullisen yksinkertaisella kameralla. Se voisi lisätä taasen sitä, että sisältö muuttuu tärkeämmäksi tekniikan sijaan.

Oma ajatus on se, että siirryn alkuvaiheessa analogi-digi- työnkulkuun eli teen julkaistavat kuvat digitoinnin jälkeen nettiin. Ja alkuvaiheessa printattavat kuvat  tulostutan. Eli jätän alkuvaiheessa pimiötyöskentelyn pois. Filmit alan kyllä kehittämään itse.

Kuvauskohteet tulevat valikoitumaan oman mielenkiinnon suunnasta eli katukuvauksesta. MV- filmi ja katukuvaus vaan kuuluvat yhteen. Eli harjoittelen aluksi itselle tutulla aiheella eli katukuvauksella. Siellä jossain välissä lähden kuvaamaan klassisella yhdistelmällä eli kinofilmillä ja 35 millisellä.

Pentax ME

Tuossa loppusyksyn pyörittelin päässäni sitä millä rungolla alan kuvaamaan. Ja hiljalleen ajatus päätyi siihen, että rungoksi tulee Pentax ME. Se on vuonna 1976 esitelty 460 grammainen aukkoautomaatti. Kamera säätää valotusaikaa valitun aukon perusteella.

Yksi kameran valintaan vaikuttanut syy oli sen tuttuus. Joskus vuosia sitten kun vaihdoin ensimmäisestä järkkkäristä pois, niin Pentax ME korvasi sen. Ja kuvasin sillä käytännössä  1980-1990 luvun ajan.

Kamera istui silloin hyvin käteen ja oli nopeakäyttöinen. Säätöjä on vähän ja ne on nopeasti opittavissa. Nykymittapuun mukaan tuolla on haastava kuvata.

Kuten aloituskuvasta näkee, niin säätöjä on vähän. Valotusaikoja on 1/100 salamatäsmäys, B eli bulb asento ja automaatti. Salamatäsmäysaika toimii muuten ilman pattereitakin.

Kameran filmiherkkyyden säätöalue on ASA tai ISO- alueena ilmaistuna 12 -1600. Ja kameran suljinajat ovat 8s – 1/1000 sekunnin välillä. Salamatäsmäys on 1/100 sekuntia.

Valotusta voi korjata kahden aukon verran molempiin suuntiin. Ja tarvittaessa hiukan enemmän ASA- säädön kautta.

Valotuksen mittaus on keskustapainotteinen ja aika usein nämä rungot alivaloittavat aukon verran ali.

Mutta sitten siihen kuvaamiseen. Yksi ME:n hämmentävimmistä asioista on etsin. Ken Rockwell kuvailee sitä näin:

The finder is classic 1970s. It’s got a split-image in the center, a microprism surround, and ground-glass for the rest of the frame.

The finder of the Pentax ME is HUGE. It’s much bigger than the finder any modern SLR.

The finder of the Pentax ME is much bigger than the finder of the Nikon D3X, the Nikon F6, or any Nikon SLR ever made. It’s certainly bigger than any of the crummy finders in wimpy DX cameras like the D2Xs or D90.

The finder of the Pentax ME is much bigger than the finder of the Canon 5D Mark II.

Unlike modern SLRs, the ground glass of the Pentax ME is optimized to get the most out of fast prime lenses. You’ll actually see the difference in depth-of-field with an f/1.4 lens, which you can’t with a modern finder.

Vaikken ehkä aina muuten ole Ken Rockwellin fani niin tuossa etsimen kuvailussa olen samaa mieltä. Sen käyttö on parasta valovoimaisilla primeillä. Leikkokuvan ja mikroprisman yhdistelmä mahdollistaa nopean tarkentamisen ja parhaimmillaan etsimestä saa mielikuvan syväterävyydestä.

Hyvän etsimen, yksinkertaisen käytön lisäksi valintaan vaikutti kameran PK- bajonetti. Eli PK- bajonettiseen kameraan on helppo adaptoida M42- kierteisiä objektiivejä. jka samalla pystyn vaivattomasti hyödyntämään noita PK- bajonettisia joko croppi Canonissa tai Sonyn A6300:ssa.

Käytännössä pystyn kuvaamaan tarvittaessa samoilla objektiiveilla kolmella eri merkillä. Eli pystyn helpolla vaihtelemaan linssejä kamerasta toiseen. Vaikkei se nyt ole ihan ensijainen syy ja tarve.

Eli hiljalleen voisi vaan laittaa kameraan patterit paikoille ja alkaa kuvaamaan. Noilla kahdella 1.5 voltin LR44 patterilla muuten kuvaa noin 10 000 ruutua eli noin  280 filmirullaa.

Eiköhän seuraava vaihe ole se, että lataan kameraan yhden Kameratorilta kotoisin olevan Santa Color- filmin ja kokeilen miltä tuntuu filmikuvaus kadulla. Valitettavasti vain aluksi joudun kuvaamaan 50 millisellä, koska sopivaa 35 millistä ei vielä ole.

Tälläista kuvaamista tänään, Kari…

P.S. Joudun kyllä punomaan tuohon myös rannehihnan. Ihan vaan siksi, että pidän kameraa aina kädessä enkä kaulassa.

 

kari Written by:

5 Comments

  1. Martti
    2.1.2023
    Reply

    back to basics then

  2. Jukka Kuusela
    3.1.2023
    Reply

    Valokuvaajan peruskuntoharjoittelua!

    • kari
      6.1.2023
      Reply

      Juurikin 🙂

  3. Harri
    5.1.2023
    Reply

    Onnea valitsemallesi tielle. Itselläni filmit ovat odottaneet jo tovin, mutten ole vielä saanut niitä ladattua. Kuvaamiseni olen hidastanut digijärkkärillä jo aikoja sitten. Ei se tekniikka kuvaajaa kuljeta, asennekysymys. Lyhyesti matkamuisto yli 10 vuoden takaa Tokiosta Sakuran aikaan kun istuin puistossa kirsikkapuun alla. Lähelle pysähtyi vanha paikallinen mies, joka hitain liikkein asetteli kirkkaassa päivänvalossa jalustan paikoilleen ja vielä hitaammin hänen Nikoninsa löysi tiensä jalustaan. Vanhus katseli rauhallisesti pitkään vastapäisen puron ylittävää siltaa. Ikuisuudelta kestäneen hetken jälkeen hän tähtäsi ja laukaisi. Otti yhden kuvan! Sen jälkeen katseemme kohtasivat ja hän hymyili, nyökkäsi minulle tyytyväisenä, pakkasi kamansa ja käveli pois. Tuon oppitunnin jälkeen kuvaamisotteeni muuttui.

    • kari
      6.1.2023
      Reply

      Tuo tarina on kyllä kuvaava. Joskus pitäisi vaan palata rauhalliseen kuvaamiseen.

      Kiitos kommentista.

      Kari…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *