Tammikuun kolmantena viikonloppuna retkeilin poikkeuksellisesti filmikameran kanssa eli reissussa oli mukana Pentax ME sekä 50 millinen Ricoh Rikenon 50/1.7 XR. Varalla oli kyllä mukana digikin koska tarvitsin muutaman kuvan, joilla taasen aloitan kilpailemista.
Olin jo ennakkoon päättänyt että teen retken kahdella filmirullalla. Eli Kameratorin Santa Color 100– ja mv- filmillä kanssa. MV- filmiksi tuli FotoYks– liikkeestä haettu Rollei 400 RPX ja sama Foto ykkönen hoiti tällä kertaa filmien kehittämisen.
Molemmat rullat oli 36- kuvan rullia eli päätin pyrkiä siihen, koko retkeltä tulee 72 kuvaa. Eli noin 15 kuvaa per päivä. Normaalisti kolmen päivän retkeltä tulee yli 1000 kuvaa eli reilut 300 – 400 per päivä.
Aika nopeasti aivot nyrjähti vanhaan aikaan jolloin pohdittin, että onko tuo kuvaamisen arvoista. Kaikkea mitä näki ei tullut kuvattua. Ja samalla mekaanisti viritettävä kamera pakotti hiukan erilaiseen otteeseen kuvattaessa. Ei voinut kuvata sarjalla vaan piti harkita koska laukaisunappulaa painaa.
Kuvaaminen oli hiukan erilaista kuin normaalisti. Digillä kuvatessa lopullisen kuvan etsintä tulee usein tehtyä vasta jälkikäsittelyssä. Nyt joutui pohtimaan kuvaushetken kuvatessa.
Toinen iso asia oli kuvaamisen hidastuminen. Piti tarkentaa käsin eli etsiä järkevä kohta mihin tarkentaa. Sitten pohtia sopiva aukko, jotta sai valotuksen sopivan mittaiseksi ja toivoa että valo riittää. Noiden filmien herkkyydet oli ISO 100 ja 400 eli valoa sai olla kohtuullisesti.
Kuvatessa huomasi myös sen, että kuinka rutiiniomaisesti digillä tulee tarkistettua kuvien onnistumista takatöllöltä. Muutaman kerran filmikamerakin tuli laskettua tarkasteluasentoon, mutta eihän sieltä umpinaisesta takakannesta mitään nähnyt.
Analogi/digi workflow
Toinen asia, joka filmille kuvatessa tulee vastaan, on työnkulun muuttuminen. Eli filmi kulkee kehityksen kautta joko pimiöön tai digitointiin. Ja ainakin vielä teen työnkulun analogisesta digiin eli jätän hetkeksi pimiön väliin. Eli skannaan kuvat ja teen jälkikäsittelyn Photoshopilla.
Skannauksen tulen tekemään itse digikameralla ja diaduplikaattorilla. Hain edullisen vanhan duplikaattorin Kameratorilta ja sille pitäisi vielä rakentaa fiksu kiinnitys. Tuo duplikaattorin käyttö on minulle helppoa koska kuvaan makroja eli saan tuota helpolla hyödynnettyä. Nämä ensimmäiset skannaukset on tehty salaman, huonosti asennetun duplikaattorin, palkeen ja aika huonosti piirtävän suurennoskoneoptiikan kanssa.Tuohon rakennelmaan keskityn lähiaikoina kunnolla.
Kuvatun negatiivin polku Photoshopin läpi julkaistavaksi kuvaksi on vielä hakusessa. On pakko tutustua ja opetella kuinka saan negatiivin käännettyä laadukkaaksi kuvaksi nettijulkaisua varten. Eli tuon polun opettelemiseen menee aikansa.
Eli viikonloppu oli mielenkiintoinen filmille kuvaamisen takia ja se muistutti taas siitä kuinka helppoa ja vaivatonta on digillä kuvata. Filmin kanssa joutuu ennakoimaan ja suunnittelemaan enemmän. Toisaalta se tuo mukanaan vähemmän kuvia, mutta toivottavasti sisällöltään parempilaatuisia.
Tälläistä kuvaamista tänään…
Muistan hyvin ensimmäisten 18×24 cm mv-kopioden läheisissä saavuttaman kunnioituksen. Terävää, sävykästä ja ”oikein” rajattua. 12-vuotias sai tuntea osaavansa jotakin. Se oli silloin ennen – juuri niin kuin filmikertomasi kuvaili. Piti keskittyä. Toisaalta nykyisessä valtavassa kuvavirrassa ei enään tekniikka riitä – mikään ei riitä. Kaikkia kuvia on joka paikassa, niin ettei toistaan erota…..
Juu, harvoin sitä mikään kuva erityisesti pysäyttää. Kuvaa, liikkuvaa kuvaa jne. on liian paljon.