Tänä talvena on tullut kuvattua muutama filmirulla kuvia ja samalla pohtinut filmille kuvaamisen miinuksia ja plussapuolia. Yllättävän paljon niitä plussapuolia on löytynyt. Ja yksi niistä plussapuolista on harkitumpi kuvaaminen.
Ensimmäiset rullat olen kuvannut Pentax ME+ Ricoh Rikenon 50/1.7 XR yhdistelmällä. Filmeinä on ollut pari Kameratorin SantaColor 100- värifilmiä ja muutama Ilford XP2- mustavalkofilmi. Nuo filmivalinnat ovat perustuneet siihen, että molemmat menee C-41 kehityksestä läpi.Eli voin kehityttää nuo filmit niissä paikoissa joissa on kehityskone.
Filmille kuvaaminen ei kyllä ole minulle mitenkään outo asia vaan olen aloittanut 1970- luvun puolivälissä kuvaamisen filmille. Aluksi ns. Coca-Cola- kameralla ja sitten järjestelmäkameralla eli ensimmäinen järkkäri oli paketti jossa oli 28/50/135 milliset objektiivit. Tuolla paketilla pystyi kuvaamaan aika monipuolisesti.
Jossain 1980- luvun alkupuolella kamera vaihtui Pentax ME:hen ja 1990- loppupuolella Pentaxin MZ-M- versioon, joka oli edelleen manuaalitarkenteinen. MZ-M:n jatkumo olikin sitten 2000- luvun alkupuolella siirtyminen digiin eli Canonin EF- bajonettisiin.
Tuolla filmikuvausaikana tuli myös opeteltua pimiötekniikoita ja filmien kehitystä. Ja uskoisin, että nyt alan ainakin kehittämään filmit itse. Ja jos hurahdan takaisin pimiöön, niin valokuvauskerhon pimiössä voisi päästä tekemään kuvia. Mutta uskon, että ainakin aluksi siirryn analogi-> di- työnkulkuun eli kuvaaminen tapahtuu filmille ja sen jälkeen skannaan (kuvaan) negat digille. Eli teen jälkityöstön digipimiössä.
Omassa kuvaamisessa tulen todennäköisesti kuvaamaan filmille pelkkää mv- kuvaa. Syy on omalla tavallaan yksinkertainen eli silloin voin myös kehittää filmit vaivattomasti ja työprosessi kuvaamisesta valmiisiin kuviin on omissa käsissä.
Toinen syy on fimikuvaamisen magia. Se, että joudut odottamaan kuvien kehitystä ja näet lopputuloksen vasta silloin kun negatiivit on kuivumassa kehityksen jälkeen. Prosessi on hitaampi ja käsityömäisempi.
Uskoisin, että tulen kuvaamaan sekaisin sekä filmiä että digiä. Esim. osaa studiomakroista ei voi kuvata järkevällä tavalla filmille. Toisaalta uskoisin, että filmikamera kulee retkillä mukana ja osa luonnossa kuvatuista makroista, katu- ja maisemakuvista syntyy filmille.
Todennäköisesti kuukauden parin sisällä teen ensimmäiset omat kehitykset eli sen jälkeen saan myös kuvaamisen kuluja laskettua huomattavasti. Nykyisin yhden ruudun hinta on noin 50 senttiä, mutta itse kehittämällä pääsee huomattavasti edullisemmin.
Uskoisin, että tuo filmikuvaus tulee näkymään tulevaisuudessa yhä enemmän myös tässä blogissa. Eli kirjoitan digikuvaamisen ohella myös filmille kuvaamisesta.
Tämän tekstin kaikki kuvituskuvat on kuvattu filmille. Värilliset kuvat ovat vanhoja ja mv- kuvat tältä vuodelta.
Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…
Be First to Comment