Itselle tulee vastaan kirpputoreilla ja myös Kameratorilla mielenkiintoisia objektiiveja. Ja usein mietin, että voisiko niillä kuvata digikameralla. Ja usein digikameraan saa yhdistettyä lähes minkä tahansa linssin.
Itse kuvaan paljon vanhoilla objektiiveilla siksi, että ne käyttäytyvät erilailla kuin modernit linssit. Osalla on huono reunapiirto, osan bokeh on hyvin mielenkiintoinen ja osa käyttäytyy esim. vastavalossa hyvinkin mielenkiintoisesti. Eli kuvausvaiheessa saa tehtyä kuvan ideaa tukevia ratkaisuja.
Industar 50/3.5 – kaksi eri versiota
Itse kuvaan vanhoilla linsseillä siksi, että antavat erilaisia mahdollisuuksia kuin modernit. Samoin kuulee myös ammattilaisten puhuvan asiasta. Esimerkiksi Greig Fraser kuvasi Batman- elokuvaa mm. Helios 44- linsseillä. Miksei siis harrastajakin voisi yrittää kuvata kuvia myös muilla kuin moderneilla linsseillä.
Mutta kuinka noita vanhoja objektiivejä käytetään modernissa kamerassa. Joku voisi sanoa että vaikeasti, koska niistä yleensä puuttuu sekä automaattinen himmennys että myöskin automaattitarkennus. Käytännössä joudutaan itse tekemään molemmat asiat kuvausvaiheessa.
Flange focal distance
Ensimmäinen vastaantuleva käsite on yleensä flange focal distance. Eli se on käsite, jonka perusteella pystyy pohtimaan, että voiko objektiivia käyttää omassa rungossa.
Käytännössä se tarkoittaa objektiivin bajonetin etäisyyttä filmi/kenno-tasosta. Jos etäisyys on liian pieni, niin se estää objektiivin käyttämisen normaalikuvaamissa. Objektiivi ei enää tarkennu äärettömään.
Objektiivien falnge focal distancvesta on paljon taulukoita, joista voi katsoa onko objektiivin käyttö mahdollista omassa kamerassa. Käytännössä kaikista helpoin on adaptoida linssi peilittömään, sitten peililliseen croppi Canoniin, peililliseen täyskenno Canoniin ja vaikein peililliseen Nikoniin.
Tuon flange focal distancen lisäksi tulee toinen pieni ongelma väliin vastaan. Eli objektiivia ei voi käyttää esim. peilillisessä siksi, että objektiivin takapää painoo liian syvälle runkoon ja osuu peiliin. Peilittömissä pitää aina muista varmistaa se, ettei objektiivin takaosa osu sulkimeen tai kennoon.
Piirtoympyrä
Toinen huomioitava asia on objektiivin piirtoympyrä eli sen pitää pystyä piirtämään kuva koko kennolle ilman, että osa kuvasta jää tummaksi.
Tämä rajoittaa kanssa osan objektiivien käyttöä, koska osalla liian pienen piirtoympyrän omaavilla linsseillä kuva näyttää lähinnä ovisilmän kautta kuvatulta.
Käytännössä kinofilmikameroihin tarkoitut objektiivit toimivat oikein hyvin sekä täyskennoisissa että croppikennoisissa digikameroissa.
Adapteri
Adaptoinnissa yleensä menetetään kaikki automaatio kameran ja objektiivin välistä. Vanhat objektiivit ovat sekä käsitarkenteisia ja käsin himmennettäviä. Tarkennus tapahtuu tarkennuskehältä ja himmennys omalla säätimellään. Kuvaaminen muuttuu hyvin toisenlaiseksi kuin kameralla, joka tekee asiat automaattisesti. Asioita joutuu miettimään.
Adaptereita saa käytännössä kaikkii mahdollisiin adaptointeihin. Eli jos objektiivi on mahdollista adaptoida, niin sille yleensä löytyy adapteri. Helpoin tapa aloittaa asian tutkiminen on esim. M42 kierteisten objektiivien kautta. Ne adaptoituu pääsääntöisesti Canonin peilillisiin ja kaikkiin peilittömiin aika vaivattomasti.
Tässä kohtaa on aina mukana varoituksen sana. Pyri varmistamaan se, että objektiivin takapää ei mene liian syvälle kamerarunkoon. Eli mahdollisuuksien mukaan etsi tietoa luotettavista lähteistä.
Ja adaptointi tapahtuu alkuvaiheessa yksinkertaisesti. Etsitään kaupasta oikea adapteri. Kiinnitetään adapteri kameraan ja linssiin. Ja aletaan kuvamaan.
Jossain kohdassa kyllä linssien adaptoimien lähtee käsistä eli kuvaamista voi tehdä myös muilla kuin kameraan tarkoitetuilla linsseillä. Aika pienellä vaivalla pystyy kumaavaan mm. projektorien tai suurennoskoneiden linsseillä.
Tällästä kuvaamista tänään. Kesämpänä esittelen väliin hiukan vanhempia linssejä ja niiden jälkeä.
Kari…
Be First to Comment