Pitkin kevättä olen pohtinut katukuvauksen ja oikeastaan kaupunkivalokuvaamisen eroja. Eli siis street / urban photographyn eroja. Itse en näe yleiskuvaa kaupungista katukuvaukseksi vaan määritän sen enemmän urbaanin ympäristön dokumentoinniksi. Joku voisi pitää noiden erottelua nipottamisena, mutta itse pidän niitä eri genreinä.
”Urban photography (also known as street photography) can take many forms. These include architectural, fine art, portrait, landscape and documentary photography.”, Megan Kennedy.
Itse en ajattele urbaania valokuvausta katukuvaamiseksi, koska näen että urbaanissa kuvaamisessa keskitytään esineisiin ja piirteisiin kaupunkiympäristössä. Pääpaino on puitteissa, ympäristössä, arkkitehtuurissa ja ihmisissä. Urbaanin kaupunkivalokuvauksen voisi myös määritellä kaupunkitilojen dokumentaatioksi.
Ajattelen itse urbaanin tai kaupunkivalokuvauksen olevan laaja termi. Se käsitellee kaupunkiympäristön kaikkinensa yhdistäen elementtejä monista muista valokuvatyypeistä, mukaan lukien muotokuva-, taide-, maisema- ja arkkitehtuurivalokuvaus sekä valokuvajournalismi.
Monikin ajattelee sitä katuvalokuvauksen kautta, mutta genret ovat erilaisia.
Street photography is a form of spontaneous photography that portrays everyday life as it happens, on the streets and elsewhere. The only rule of street photography is that it must capture a truly candid, unstaged moment that reveals some true aspect of society. MasterClass articles.
Katukuvauksen historiaan kuuluu yhtenä kuvaajana Paul Martin, joka kuvasi 1900- luvun vaihteessa Lontoon katuelämää. Toinen olennainen kuvaaja on tietenkin Henri Cartier- Bresson, joka toi käsitteen ratkaiseva hetki. Ratkaiseva hetki on pieni väläys, jonka aikana kaikki on kohdallaan.
Nuo kaksi kuvaajaa määrittelevät hyvin katukuvauksen ytimen. Kuvia, joissa on mukana ratkaiseva hetki ja myös, että kuvat ovat ns. candid- kuvia eli kohteet eivät poseeraa niissä.
Itse olen muodostanut oman käsitykseni katukuvaamisesta varmaan seuraavien 1930- luvun kuvaajien kautta eli Walker Evansin, Helen Lewittin. Ja vahvistanut käsitystäni mm. Robert Frankin, Garry Winograndin ja vaikkapa Joel Meyerowitzin kautta.
Itselle katukuvaus on sitä kuvaamista, jossa muut eivät kerkiä reagoimaan kameraan. Pienten välähdysten löytämistä ja ennakoimattomia hetkiä. Se muu kaupungissa ja urbaanissa ympäristössä tahtuva kuvaaminen on urbaania kuvaamista. Se on sitä, jonka voi jakaa moneen alalajiin.
Ja tekstin otsikkokuva on minulle urbaania kuvaamista ja toinen kuva katukuvausta.
Kari…
Viimeisen päälle hieno, asiantuntevan oloinen ja kiinnostava blogi / kotisivut.
Kiitos, kiva kun pidit.