Analogista katukuvaa

Minulla oli toista  kertaa Tukholmassa mukana filmikamera eli ajattelin kuvata hiukan katukuvaa tunnelbana-asemilta myös filmille. Kuvasin kuvat lähinnä T-Centralenissa ja parilla muulla blue linen asemalla. Tarkoitus oli vain kokeilla, että kuinka filmille kuvaaminen onnistuu.

Digillä kuvatessa minulla on hyvin nopea kuvaustapa. Kuvan suunnitteluun, sommitteluun ja kuvaamiseen menee muutamia sekunteja. AF ja auto-iso helpottaa kuvaamista aika paljon.

Nyt tällä kertaa kuvasin kuvat filmille Pentax Me:llä ja Ricohin 50/1.7 Rikenon XR:llä. Yhdistelmä ei ole mitenkään ihanteellinen katukuvaukseen. Kaipaisin tuo 50 millisen sijaan joko 35 tai 28 millistä. Niillä voisi kuvata lähes tarkentamatta normaaleissa olosuhteissa.

Vähän pidempi tauko aktiivisesta filmikuvauksesta kyllä näkyy. Asiota joutuu pohtimaan enemmän ja ennakkovalintoja tekemään harkiten. Nyt valitsin filmin tunnelbana-asemia varten. Ulkona olisi käytännössä ollut aivan liian paljon valoa kyseiselle filmille.

Filminä oli tunnelbana kuvissa Rollei Retro 400s. Valinta perustui mielikuvaan ja pieneen tutkimiseen eli millaisilla ISO- arvoilla normaalisti kuvaan asemilla. Totesin, että nelisatanen on passeli. Filmi tuli mukaan Photo Stellalta Tampereelta ja kehityksen teetin vielä Foto Ykkösellä Helsingissä.

Oikeastaan suurin ongelma oli koko reissun ajan se, että manuaalinen tarkennustaito oli osin kateissa. Olen niin tottunut kuvaamaan digillä tarkennusavun kanssa eli leikkokuvan käyttö vaatii hiukan harjoittelua.

Toinen asia on se, että kun kuvaan ruutu kerralaan, niin se eroaa digillä kuvaamisesta aika paljon. Sillä kuvaan 3-4 kuvan sarjan, jolloin keksi keskimmäistä on yleensä niitä tärhtämättömiä. Filmillä rutiini muuttuu jonkin verran eli laukaisu ja sen perään kameran viritys.

Se missä tuo näkyy, on se että kuvaaminen on hitaampaa ja harkitumpaa. Kohteen etsii erilailla ja varautuu kuvaamaan hiukan erilailla. Joutuu hiukan harkitsemaan mitä kuvaa.

Toisaalta se näkyy myös negaruuduilla. Normaalisti kelvollisten kuvien suhde taitaa olla 1/100, mutta nyt 36 kuvasta noin 20 oli ihan kohtuullisia. Ei ne vielä ole sellaisia kuin haluan, mutta lähtökohtaisesti löytyi ihan kivoja ruutuja.

Itsellähän tuo kuvausprosessi menee vielä niin, että kuvaamisen jälkeen kehitytän kuvat liikkeessä. Ja sitten skannaan kuvat digikameralla ja jälkikäsittelen photoshopilla.

Olen kyllä muutaman rullan kehittänyt, mutta ns. nuo tärkeät kuvat on kulkenut valokuvausliikkeen kautta. Kuvien skannaaminen on kanssa oma taiteenlajinsa eli sitä pitää opetella. Se ei vain ole suoraa värienkääntämistä vaan siinä voi hiukan säätääkkin kuvaa.

Yksi yllättävä piirre on aina kun kuvaa filmille. Joku jää juttelemaan aiheesta. Tukholmassa eräs vanhempi herra jäi juttelemaan omasta harrastuksestaan ja kertoi edelleen tekevänsä kuvat pimiössä. Pari nuorta kyseli kuinka filmille kuvataan ja erä kertoi kuvaavansa Canonilla.

Mielenkiintoinen reissu filmikuvauksen puolelta ja kyllä tuo tukleee ajatusta sen suhteen, että tulevaisuudessa kuvaan yhä useammin myös filmille.

Kari…

P.s. Pari muutakin kuvaa reissulta.