Pitkin kevättä ja kesää olen touhunnut filmin kanssa eli palannut aikaan ennen digiä. Tai oikeastaan alkupään kuvaamisesta teen filmille ja loppupään photarilla. Samalla olen hiukan kokeillut myös neulanreikäkameroita. Tehnyt muutaman hupiproton ja kokeillut miltä niillä kuvaaminen tuntuu.

Yhä useammin huomaan viehättyväni  hitaudesta ja Zen- tyyppisestä kuvaamisesta. Vähän kuvia, hitaasti ja pohtien. Alan ymmärtämään noita ketkä kuvaavat hitaasti isoformaatille. Isoformaattihan tarkoittaa Kameratorin mukaan seuraavaa:

Isoformaatilla viitataan yleensä keskiformaattia suurempiin kuvakokoihin ja käytännössä nykyään se tarkoittaa kaikkia 4×5” (9x12cm) tai sitä suurempia kuvakokoja. Isoformaattiin lukeutuu myös nykyään harvinaisempia kokoja, kuten puolilevyt ja neljäosalevyt. Nykyisin yleisimmät käytössä olevat koot (koko ilmaistaan tuumissa) ovat 4×5” (UK:ssa koko ilmoitetaan yleensä isompi numero ensin – esim. 5×4”), 5×7” (joskus viitataan myös 13x18cm kokoon, käytössä erityisesti Saksassa) sekä 8×10”, joka on suurin tavallisesti käytetty isoformaattikoko. Isoformaatti ei rajoitu kuitenkaan 8×10-kokoon vaan käytössä on vieläkin suurempia kokoja kuten 11×14”, joista käytetään englannin kielessä “ultra large format” -termiä.

Tuo Zen- tyyppinen kuvaus, yksinkertaiset välineet ja hidas kuvaus on laittanut minut kokeilemaan neulanreikäkuvausta. Ensimmäinen kamera tuli tehtyä sikarilaatikkoon, mutta sen mitoitus meni hiukan pieleen ja sitä jouduin pidentämään. Eli se jää kurioseetiksi ja ensimmäiseksi yritykseksi.

Seuraava versiokin lähtee liikkeelle sikarilaatikosta. Syy siihen on yksinkertainen eli haluan mukaan myös hiukan vanhahtavaa aikaa. Samalla filmikoko vaihtuu 6.5*9 senttiseen (6.4 *8.9 cm). Syy tuolle vaihtumiselle on yksinkertainen. Löydän maailmalta ISO 100- filmiä valmiiksi leikattuna eli ns. laakafilmiä. Lisäksi pystyn aika vaivattomasti leikkaamaan 120- tyyppisestä filmistä palasia kokeiluja varten. Esim. tässä tekstissä olevat mv- kuvat on kuvattu Ilford Ortho Plus- filmille, jota pystyy käsittelemään punavalossa tai suojavalossa.

Tuon ensimmäisen kameran kuvakulma on noin 63 astetta eli se vastaa lähes normaaliobjektiivia. Itse haluan kuvakulman hiukan laajemmaksi eli yritän saada ns. ultra wide kameran aikaiseksi. Ja teen sen hyvin paljon yksinkertaisemmin kuin tuolla kameralla. Koska tiedän, että hyvässäkin valossa puhutaan sekuntien tai kymmenien valotusajasta, niin sulkimen voi tehdä yksinkertaisesti läpän avulla.

Samalla kun tekee yksinkertaisen kameran niin saa valovuodot kuriin. Tuossa ensimmäisessä versiossa on jossain pari pientä vuotoa ja se näkyy negoissa ja lopullisissa kuvissa.

Seuraavaan versioon korjattiin muutama suunnitteluvirhe ja uskon, että lähiviikkoina saan paremmin onnistunutta neulanreikäkuvaa. Ja kun saan kameran toimimaan, niin kerron kuinka sellaisen voi tehdä. Siihen ei tarvita kovinkaan kummallisia työkaluja.

Seuraavalla versiolla ensimmäinen ulkokuva näytti jo kohtuulliselta. Sieltä korjattiin pari virhettä ja uskoisin, että seuraavat kuvat onnistuu paremmin.

 

Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…