Pitkin kesää olen kuvaillut pääsääntöisesti filmille. Hakenut ja kokeillut filmejä ja verestänyt kehittämistaitoja. Ja pohtinut analogi- digi- työnkulkua filmikuvaamiseen. Käytännössä sitä, että kehittämisen jälkeen skannaan (tai kuvaan) negat ja siirryn loppupäässä prosessia digitaaliseen työnkulkuun. Haluan filmin hengen digijulkaisuihin.
Vaikka ajattelisi, että paluu filmiin on helppo asia. Samat perusperiaatteet kuvaamiselle ja samoilla opeilla saa filmi tai digikuvan aikaiseksi, niin ei se ihan niin mene. Esim. omassa lajissa eli katukuvauksessa yllättävän moni asia muuttuu siirryttäessä digistä filmiin.
Digille kuvaamista voi kuvailla hyvin helposti sanalla vaivatonta. Eli koska digillä kuvaaminen on nopeaa, vaivatonta ja käytännössä pystyy kuvaamaan ilman yhtään kameran säätöä koko päivän, niin kuvaamisessa keskittyy kohteen etsintään ja kuvaamiseen. Ja kotona sen tuhannen kuvan perkaamiseen.
Kun digillä kuvatessa valitaan oikeastaan vain käytettävä linssi, niin filmillä tehdään aika paljon päätöksiä ennen ensimmäistäkään kuvaa. Valitaan mustan ja värin välillä, filmiherkkyys lyödään lukkoon 36 kuvan ajaksi ja valitaan filmityyppi. Eli jo ennen ensimmäistäkään kuvaa tehdään valintoja. Ja niiden valintojen kanssa edetään ainakin 36 seuraavaa kuvaa.
Itse kuvaan digillä M- asenossa eli määritän sekä aukon ja ajan sopivasti. Ja laitan kameran Auto-Isolle eli kamera säätää valotusta ISO- arvon kautta. Ja tarkennuksena on pääsääntösesti yhden pisteen tarkennus ja kertatarkennuksella. Ja kuvaan sarjaa. Käytännössä kun saan kohteen tarkennuspisteeseen, niin kaikki muu tapahtuu automaattisesti. Kuvaaminen on käytännössä kohteen etsimistä ja ns. hyvän hetken valintaa.
Käytännössä kuvaminen on melkoisen rutiinomaista dokumentointia. Etsin kohteen, kuvaan, käsittelen ja julkaisen. Digi antaa mahdollisuuden kuvata lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Tämä on hyvä ratkaisu silloin kun haluan kuvata juuri määrätynlaista kuvaa tai tiedän paikan jossa haluan kuvata.
Olen alkuvuodesta alkaen siirtynyt osin filmikuvauksen pariin. Eli kuvaan tällä hetkellä melkoisen paljon filmille ja pohdin uudenlaista lähestymistä myös katukuviin. Manuaalitarkennus, aukkoautomaatti ja filmi on tuonut uudet haasteet mukaan. Polku ideasta kuvaksi on muuttunut pidemmäksi. Ideoinnin ja kuvaamisen lisäski mukaan kuuluu filmien kehittämine, skannaus ja jälkikäsittely. Vaikka teen digipolulla loppukäsittelyn, niin haluan filmin ja sen ominaisuudet näkyvän kuvissa. Rakeet, erilaiset kontrastit jne. ja samalla olen tehnyt päätöksen, että kuvaan filmille pääsääntöisesti mv- kuvaa.
Filmillä rajoitettu kuvamäärä ja hitaampi kuvaaminen muuttaa kuvaamista. Joutuu kuvaamaan osin erilaisilla tekniikoilla kuin digillä. Toisaalta filmi tuo myös uudenlaisia mahdollisuuksia. Niitä erilaisia mahdollisuuksia voi löytää sekä modernien että myös vanhempien kuvaajien kuvista.
Eli tulevaisuudessa palaan taas kirjoittamaan katuvalokuvauksesta. Vähän siitä kuinka teen sitä itse, esittelen väliin muita kuvaajia ja joskus pohdin lakia ja etiikkaa. Mutta ainakin seuraavan vuoden menen filmillä ja mv- kuvilla.
Tälläistä tänään, Kari…
P.S. Ensimmäinen ja viimeinen kuva on filmillä ja keskimmäinen sitten digillä.