Olen viimeaikoina touhunnut neulanreikäkameroiden kanssa. Itsellä on ns. matkamallin kamera, jolla pystyy kuvaamaan noin 6.5*9 senttistä kuvaa. Tai oikeastaan hiukan pienempää koska kuvaan 120- kokoisen filmin paloille. Yksi työvaihe kuvien siirtämisessä filmiltä nettiin on digitointi.
Oma ratkaisu digitointiin on hyvin yksinkertainen. Kuvaan negat pystykuvaustelineellä suoraan valopöydän päältä. Kuvausteline on vanha Opemus suurennoskoneen runko ja valopöytä on pieni CineStillin versio. Molemmat on kotoisin Kameratorilta tai oikeastaan KameraStoresta.
Tällä hetkellä kuvaan ns. testikuvia ja minulle riittää se, että käytän osan digin kennoalasta hyödyksi. Eli en pyri saamaan leveyssuunnassa kaikkia piksleitä käyttöön. Digiskannauksen tulos riittää hyvin FB ja Insta käyttöön. Ja siksi kuvaan Canonin 40/2.8 STM objektiivilla, joka tarkentuu noin 30 senttiin. Jossain kohdassa alan kuvaamaan koko tarkkuudella ja saatan siirtyä Sonyllä+ loitoilla ja 35 millisellä kuvaamiseen.
Maskina on tällä hetkellä kapalevystä leikattu kirjamainen laitos. Eli kahden kapalevyn välissä on negatiivi ja ne pitävät sen riittävän suorassa. Tuo on leikattu mattoveitsellä ja kun tiedän sen, että rajaan vielä käsittelyssä hiukan kuvaa, niin tuo ajaa tehtävänsä.
Yksinkertainen ja aika suoraviivainen tapa digitoida kuvia, mutta tuolla pystyy tekemään sen riittävällä tasolla nettikäyttöä varten eli miksi siis turhaa kuluttaa aikaa huippuskannaukseen. Joskus tuollainen 60 -80% taso riittää ihan hyvin.
Tälläistä tänään, Kari…
Digitointi pitäisi suorittaa pimeässä tai sitten filmin ja kameran välissä pitäisi olla joku suoja joka estää valoa tulemasta sivusta.
En huomannut mainita tuota asiaa. Se on kait itselle aika selvä asia eli kuvaan kuvat joko pimeässä ilman ympäristön valoa. Tai vaihtoehtoisesti kinoa kuvatessa teen sen systeemillä, jossa on mukana objektiivin ja kopiointilaitteen välissä palje.
Eli hämärä huone tai joku fiksu ns. putki auttaa paljon.
Kiitos hyvästä huomiosta.