Sain lahjoituksena vanhan Mamiyan filmiperän. Huolsin sen ja rakensin sen ympärille neulanreikäkameran. Eli nyt pystyn kuvaamaan 10 neulanreikäkuvaa samalle filmille. Kuvat ovat 6×7 kokoisia. Ja kuvasin sillä ensimmäiset kuvat. kaksi päällekkäisvalotusta, unohdin kuvata kaksi viimeistä ruutua. Mutta kyllä sillä tuli kuvia. Seuraava panostus onkin sitten se, että kuvissa alkaa olemaan sisältöä ja opettelen sommittelemaan kameralla, jossa ei ole tähtäintä.
Laitos on yksinkertainen. Laatikko, filmiperä ja objektiivina 0.3 millin reikä. Sulkimen virkaa tekee ns. läppäsuljin eli se siirretään sormella syrjään valotuksen ajaksi. Kamera on yllättävän painava eli sen käyttö kevyen matkajalustan kanssa on hiukan haastavaa. Jalustan kuulapää meinaa liikkua kameran alla. Painoon vaikuttaa sekä filmiperä ja myös se, että puukuoren alla on metallinen runko.
Kuvaaminen on myös aika suoraviivaista. Etsitään kameralle paikka. Mitataan valotus esim. toisella kameralla. Lasketaan lopullinen valotusaika. Aika on yleensä kymmeniä sekunteja. Ja avataan läppä ja katsotaan esim. puhelimen sekuntikellosta aikaa. Valotusajat on pitkiä, koska kameran aukko on 233 ja myös filmin ns. resisprookki-ilmiö tulee mukaan eli valotusaikaa joutuu pidentämään.
Millaisia kuvia ensimmäiseltä filmiltä löytyy. Kuvat ovat tyypillisesti pehmeitä ja en ole tyytyväinen kehitykseen. Kaksi kertaa onnistuin valottamaan samalle ruudulle päällekkäisvalotuksen, mutta muutoin kuvat ihan hyviä harjoituskuvia. Laitan alle vielä pari kuvaa malliksi.
Tässä kuvassa näkyy vahingossa tehty kaksoisvalotus eli kuvassa on päällekkäin kaksi eri kuvaa. Näistä pääsee eroon oikealla työnkululla.
Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…
Be First to Comment