Tänään on ollut kokeilussa ns. isoformaattikamera eli tein itselle 4×5 tuumaista filmiä käyttävän neulanreikäkameran. Kameran tekemisen syynä on se, että ensi vuonna eli 2024 ajattelin kuvata yhden neulanreikäkuvan per viikko.
Itsellä on nyt kolme neulanreikäkameraa. Rullafilmiä eli 120- filmiä kuvaava kamera, 6.5×9 cm kokoista ruutua kuvaava kasetilla varustettu kamera ja viimeisenä tuo Clara eli 4×5 tuumaista ruutua kuvaava kamera. 4×5 koko on muuten 10×12.6 senttiä.
”Isoformaatilla viitataan yleensä keskiformaattia suurempiin kuvakokoihin ja käytännössä nykyään se tarkoittaa kaikkia 4×5” (9x12cm) tai sitä suurempia kuvakokoja.
Isoformaattiin lukeutuu myös nykyään harvinaisempia kokoja, kuten puolilevyt ja neljäosalevyt. Nykyisin yleisimmät käytössä olevat koot (koko ilmaistaan tuumissa) ovat 4×5” (UK:ssa koko ilmoitetaan yleensä isompi numero ensin – esim. 5×4”), 5×7” (joskus viitataan myös 13x18cm kokoon, käytössä erityisesti Saksassa) sekä 8×10”, joka on suurin tavallisesti käytetty isoformaattikoko. Isoformaatti ei rajoitu kuitenkaan 8×10 kokoon vaan käytössä on vieläkin suurempia kokoja kuten 11×14”, joista käytetään englannin kielessä “ultra large format” -termiä.”, Kameratorin kertomana.
Isoformaatin neulanreikäkamera on ollut yksi omissa haaveissa oleva kamera. Ja nyt tein sellaisen erään vanhan polaroid- kameran rungosta. Siihen sai pienellä modauksella istumaan filmikasetin.
Mitenkö kuvataan?
Kuvaaminen tuolla on aika rauhallisen ihmisen työtä. Filmi ladataan kasettiin pilkkopimeässä. Sitten pohditaan mitä kuvataan ja selvitetään valotus. Itse mittaan sen valotusmittarilla ja muunnan valotuksen neulanreikäkameralle sopivaksi koska oma valotusmittari ei tunne aukkoa 250.
Valotuksen apuna on puhelimessa toimiva appi, joka laskee mittarin mittaamasta lukemasta valotuksen neulanreikäkameralle. Ja sen jälkeen vielä filmille lasketaan ns. resisprookkikorjaus jolla korjataan filmin hidastumista pitkillä valotusajoilla.
Tällä kertaa tuo korjaus oli itsellä 7x. Eli katsoin filmin datasivuilta korjauskertoimen ja arvioin korjauksen sen avulla. 100 sekunnilla se olisi ollut 8xmitattu valotusaika, mutta jätin tuon hiukan alle. Eli valotusajaksi ensimmäiseen testikuvaan tuli seitsemän minuuttia.
Ja seitsemän minuuttia valotusta. Fimin kehittäminen Rodinalilla (1+25) 7-8 minuuttia ja kiinnnitys + huuhtelu. Kaikkinensa ensimmäisen kokeilukuvan kuvaamiseen meni hiukan alle tunti aikaa kaikkinensa.
Ja tulokseen pitää olla tyytyväinen eli filmiltä löytyy kuva. Käytännössä tuo on vielä äärettömällä syväterävyydellä varustettu makro/lähikuva.
Kuva on kuvattu kuivumassa olevalta filmiltä suoraan eli tuo käy huomenna kunnon digitoinnissa ja sitten näkee lopputuoksen. Rauhallisen ihmisen puuhaa tämä on.
Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…
Mielenkiintoista hommaa, mutta niin kuin sanoit ei sovi hätäiselle. Muistuu miekeeni TV:stä juttu Kanadan Suomalaisesta valokuuvaajasta joka on tunnettu maailmalla ja kuvasi kanssa tuota kokoa olevalle filmille. Kävi täällä Suomessa kuvaamassa ympäri maata. Nyt ei vaan tule mieleen nimeä. Tehnyt monta kirjaa kuvista. Oli hieno juttu ja komeat. kuvat. Yksinkertaista mutta, heinot kuvat. Sinullakin varmaan onnistuu tuo homma tuolla syteemillä kunhan kärsivällisyyttä riittää. En ole koskaa kuvannut kuin 6×6 Hasselilla ja Pentaksilla 6×9. Olen myynyt ne pois. Filmille kyllä vielä silloin tällöin kuvalain Canonilla EOS-1N:llä ja muilla Canoneilla. Pakko antaa jo periksi siinä, että scannan sitten filmit. Taas tuli liikaa juttua, mutta näin se on vanhalla opettajalla aina. Mihinkä sitä koira karvoistaan pääsee. Hieno on kamerasi ja saat hienoja kuvia varmaan sillä. Kehititkö filmin muuten altaassa vai onko sinulla tankki sitä varten?
Nuo filmit pystyn kehittämään ns. taco- menetelmällä kehityspurkissa eli eli filmilaput on kaarella ja hiusponnareiden avulla. Eli mahtuu sitten kehityspurkkiin.
Ja jos enemmän kiinnostun aiheesta, niin hankin sopivan lisäosan kehityspurkkiin.
Muutoinhan nuo vaatii rauhallista otetta ja aikaa.