Kävin viimeviikolla kuuntelemassa Tampereen Valokokuvausseuran keskiviikkotapaamisessa hyvän kuvan perusteita. Ja nyt maanantaina kävin seuran kilpailukuvaajien kokouksessa. Ja mietin, että mihin suuntaan lähden oman kuvaamisen ja harrastamisen suhteen. Se samalla ohjaa tätä blogia johonkin uuteen suuntaan. Samalla todennäköisesti jätän aika suuren osan vanhoista teksteistä palauttamatta.
Tekijä: kari
Minulla on jonkin aikaa pyörinyt mielessä yksi filmille kuvattava kuva. Ja koska kuva vaatii pientä tai ehkä isompaakin jälkikäsittelyä, niin kokeilen asiaa digillä. Eli käyn kuvaamassa testikuvia, rakennan niistä mieleistä lopputulosta ja sitten kuvaan lopullisen kuvan filmille. Tekniikka on pitkälti sama kuin enstisaikoina. Silloin ammattilaiset kuvasi testikuvat Polaroidilla ja lopullisen kuvan filmille. Nykypäivän digi vastaa tällä kertaa tuota Polaroid- filmiä.
Itsellä on pitkään ollut kohtuullisen suoraviivainen tapa suhtautua kuvaan. Kuvaan paljon ns. käyttökuvaa eli kuvaan kuvia johonkin määrättyyn tarkoitukseen. Ja se samalla määrittelee miten kuvaan mihinkin käyttöön. Määritän kuvan laadun ja ns. muut asiat puhtaasti kuvan käyttötarkoituksen mukaan. Väliin kuvaan ns. nopeasti tehtyä kuvituskuvaa, joskus hinkkaan kuvaa pidempään ja välillä panostan jokaiseen yksityiskohtaan. Käyttötarkoitus ratkaisee paljon.
Olen pitkin kesää kuvaillut filmille ja olikin odotettavaa, että kokeilen myös neulanreikäkameralla kuvaamista. Neulanreikäkamera on on yksinkertaisin tapa ottaa valokuvia. Siihen tarvitaan valonpitävä laatikko, valoherkkä materiaali ja pieni reikä. Ja sitten otetaan valokuva. Hidasta rauhallista kuvaamista.
Olen viimeaikoina touhunnut neulanreikäkameroiden kanssa. Itsellä on ns. matkamallin kamera, jolla pystyy kuvaamaan noin 6.5*9 senttistä kuvaa. Tai oikeastaan hiukan pienempää koska kuvaan 120- kokoisen filmin paloille. Yksi työvaihe kuvien siirtämisessä filmiltä nettiin on digitointi.
Pitkin kesää olen kuvaillut pääsääntöisesti filmille. Hakenut ja kokeillut filmejä ja verestänyt kehittämistaitoja. Ja pohtinut analogi- digi- työnkulkua filmikuvaamiseen. Käytännössä sitä, että kehittämisen jälkeen skannaan (tai kuvaan) negat ja siirryn loppupäässä prosessia digitaaliseen työnkulkuun. Haluan filmin hengen digijulkaisuihin.
Blogi on ollut useamman vuoden käytössä. Uskoisin, että otin tämän käyttöön syyskuussa 2018 ja sen jälkeen tänne on kirjoitettu noin 210 blogipostausta. Noiden viiden vuoden aikana oma mielenkiintoni on suuntaunut hiljalleen uuteen suuntaan. Olen palannut kohti puhdasta mustavalkokuvausta ja katukuvaus kiinnostaa minua edelleen. Pinotut makrot ja muutama muukin aihe on edelleen mielessä mutten kuvaa niitä aktiivisesti. Ja yhä useammin huomaan haaveilevani paluusta filmikuvaukseen ja isompiin formaatteihin.
Tässä kohtaa loppukesää tupsahtaa yleensä sähköpostiin Tampereen Valokuvausseuran syyskauden avajaisista kertova maili. Niin se tupsahti taasen ja tietää syksyn lähenevän ja pääsee viikottain kuuntelemaan mielenkiintoisia esitelmiä.
Pitkin kevättä ja kesää olen touhunnut filmin kanssa eli palannut aikaan ennen digiä. Tai oikeastaan…