Olen muutaman päivän kuvaillut etälaukaisimen avulla pikku tirppoja parvekkeelta. Samalla kun tein Canonin etälaukaisimesta ”Sony version”, niin totesin että saan sen helposti Arduinon perään. Ja nyt illan iloksi olen pohdiskellut valoveräjän tekemistä sekä tirppakuvaukseen että myös nopean liikkeen pysäyttämiseen.
Kategoria: Filmikuvaus
Joskus ennen omaa syntymääni monissa kameroissa oli ns. merkintä asetuksista jolla saa hyvässä auringonvalossa ja noin 10 metrin tarkennuksella aina kuvan. Jossain olen nähnyt sitä kutsuttavana snaphot- asetuksesksi tai riippuen kameran hienoudesta oli asetus lähikuvalle, ryhmäkuvalle ja maisemalle.
Tänään on ollut kokeilussa ns. isoformaattikamera eli tein itselle 4×5 tuumaista filmiä käyttävän neulanreikäkameran. Kameran tekemisen syynä on se, että ensi vuonna eli 2024 ajattelin kuvata yhden neulanreikäkuvan per viikko.
Kokeilin taas onneani FIAP:n kilpailussa. Tällä kertaa kohteena oli 2nd Aladağ International Photography Contest- kilpailu. Kyse on ns. ilmaiskilpailusta eli kilpailussa ei ole kilpailumaksua. Itsellä tarkoitus oli saada yksi uusi maa ja kilpailu tulosluetteloon.
Filmille kuvatessa tulee vastaan erilaisia asioita. Yksi niistä kummallisuuksista on ns. resiprookki korjaus tai resiprookkivirhe. Eli kun kuvan valotusaika ylittää sekunnin, niin valotukselle pitää tehdä korjaus.
Pitkin kevättä ja kesää olen kokeillut filmikameroita, kehitellyt filmejä ja opetellut skannaamaan kuvat kohtuu laatuisiksi. Ja siinä samalla tutkinut kuinka teen asiat. Hiljalleen alkaa olemaan ymmärrys siitä, että millainen workflow tai työprosessi minulle tulee. Ja hiukan myös käsitystä millaisille filmeille kuvaan.
Alexeyi Titarenko kuvasi joskus 1990- luvulla pitkillä valotusajoilla aamu- ja iltahämärässä The City Of Shadows- sarjan kuvia Pietarissa. Nuo kuvat tulee usein mieleen kun pohdin millaisia kuvia voisi pitkillä valotusajoilla kuvata. Kuvia selatessa ja ideoita kehitellessä osun usein myös Eduardo Asenjo Matuksen kuvasarjaan The Sound of Silence. Sarja on hiukan eri tekniikalla tehty kuin Titarenkon sarja.
Sain lahjoituksena vanhan Mamiyan filmiperän. Huolsin sen ja rakensin sen ympärille neulanreikäkameran. Eli nyt pystyn kuvaamaan 10 neulanreikäkuvaa samalle filmille. Kuvat ovat 6×7 kokoisia. Ja kuvasin sillä ensimmäiset kuvat. kaksi päällekkäisvalotusta, unohdin kuvata kaksi viimeistä ruutua. Mutta kyllä sillä tuli kuvia. Seuraava panostus onkin sitten se, että kuvissa alkaa olemaan sisältöä ja opettelen sommittelemaan kameralla, jossa ei ole tähtäintä.
5 kuvaa on uusi julkaisutyyppi täällä. Eli koska kuvaan nykyään osan filmille, niin alan laittamaan niistä kuvauksista yhden rullan viisi mielenkiintoista kuvaa näytille. Ja saatan ehkä sanoa muutaman sanan filmistä ja kuvausajasta.
Minulla on jonkin aikaa pyörinyt mielessä yksi filmille kuvattava kuva. Ja koska kuva vaatii pientä tai ehkä isompaakin jälkikäsittelyä, niin kokeilen asiaa digillä. Eli käyn kuvaamassa testikuvia, rakennan niistä mieleistä lopputulosta ja sitten kuvaan lopullisen kuvan filmille. Tekniikka on pitkälti sama kuin enstisaikoina. Silloin ammattilaiset kuvasi testikuvat Polaroidilla ja lopullisen kuvan filmille. Nykypäivän digi vastaa tällä kertaa tuota Polaroid- filmiä.