Olen viimeaikoina pohtinut uutta suuntaa katukuvaukseen ja miettinyt myös sitä kuinka saisi esim. Pep Ventosan tyylin istumaan kuviin. Ja jotta sitä voisi kokeilla, niin ensin on ollut pakko opetella kuinka sitä tekniikkaa tehdään.
Kategoria: Käsittely
Jossain kohtaa loppusyksyä pitäisi pitää pieni esitelmä ICM- tekniikasta ja Pep Ventosa tyylisistä kuvista. Ja jäin katselemaan hiukan omaa historiaa niiden kuvaustapojen takana. Aina väliin kuvaan noita heilautuskuvia (ICM) ja väliin Ventosan tunnetuksi tekemällä tyylillä mm. rakennuksia.
Itsellä on paha tapa tehdä kännykkäkuvista ns. pikakäsiteltyjä Snapseed- applikaatiolla. Saatan sillä pyöritellä erilaisia usein hiukan vinksahtaneita kuvia ja syy on yksinkertainen. Applikaatio on helppokäyttöinen ja tekemällä asiat oikeassa järjestyksessä sillä saa hauskoja lopputuloksia.
Aina silloin tällöin unohtuu kameraan väärät asetukset kuvaamaan lähtiessä. Yksi aika yleisistä omista mokista on valkotasapainon kääntäminen oikealle kohdalla. Normaalisti kuvaan kadulla Canonilla AWB- asennolla eli kamera automaattisesti määrittää valkotasapainon. Mutta joskus kamera on esim. tungsten eli keinovaloasetuksella ja sen huomaa kesken kaiken. Mitä silloin teen.
Lähes jokaisessa oppaassa opetaan värikuvan kääntäminen mv- kuvaksi photoshopissa ns. channel mixerin kautta. Eli opetaan kuinka mv- kuvan eri värisävyjä voidaan säätää kolmen värin eli punaisen- vihreän ja sinisen avulla. Ja liian moni tekee kuitenkin mv-käännöksen joko muuttamalla rgb- värimoodin grayscale-tilaan tai nollaamalla saturaation.
Aika usein näkee kuvia, joissa on ehkä hiukan omalaatuiset värit. Sisäkuvat on täysin keltaisia tai ulkokuvista on saatu jostain syystä hyvin sinertäviä. Kyse on aika usein ns. väärästä valkotasapainosta eli siitä, että kamera on tulkinnut värilämpötilan väärin.
Kuvasin eilen pensselin ja siitä tippuvan pisaran ”yritys ja erehdys”- menetelmällä eli aidolla tippuvalla pisaralla. Ja tänään kuvasin saman asian ns. kestopisaralla. Kestopisaralla kuvaaminen tuo mukanaan sen tärkeän asian eli ajan. Kuvan tekemiseen pystyy keskittymään.
Ikävän usein kuulee, että helppohan se on Photoshopilla tehdä. Ikäänkuin oletettaisiin että sillä tehdään mitä tahansa. Tai tehdäänhän sillä, mutta usein se tekeminen vaatii muutakin kuin pelkkä photarointia. Kuvasin omaksi ilokseni klovnikuvan ja jouduin tekemään sen osissa, koska minulla ei ole tarpeeksi pientä peiliä.
Itselle yksi haasteista on ollut aina luoda harmonisia ja kauniita väripaletteja. Eli luoda kuvia joissa on yhtenäinen värimaailma. Tiedän, että värimaailmojen avulla voidaan luoda kuvalle erilaisia tunnelmia. Vihreä, punainen, sininen ja muut värit luovat jo oletuksen kuvan sisällöstä.
Yksi minulle hyvin tyypillinen kuvankäsittelytapa on tasojen hyödyntäminen siten, että käytän niitä eri sekoitustiloissa luomaan kuvalle ehkä hiukan painostavankin tunnelman. Opettelin tekniikan tutkimalla muiden kuvia ja tutustumalla myöhemmin Pep Ventosan tapaan rakentaa kuvia kiertäen kohdetta.