Sain lahjoituksena kolme kopiokoneen linssiä ja ajattelin, että kait niilläkin saa aikaiseksi ainakin lähikuvaa. Katselin niiden rakennetta ja totesin, että ne on aika vaivaton adaptoida palkeen perään. Valitettavasti vain omasta vanhasta venäläisestä palkeesta korkkasi yhdet kierteet eli joudin rakentaamaan kuvauskokoonpanon siinä mielessä väärin, että tarkennettaessa myös linssi liikkuu ja se vaikeuttaa tarkentamista.
Kategoria: Makrokuvaus
Pohdiskelin yhtä omaa kuvausprojektia ja mietin sen valaisua. Haluan aika tylsän valaisun ja aloin miettimään ratkaisua valoteltasta eli sellaisesta, jossa valo tulee tasaisesti vähän jokapuolelta. Tuotekuvaajat käyttää sellaista usein. Tuote valotelttaan ja kuvataan. Ja sitten aloin miettimään sellaisen testaamista eli päätin tehdä nopean proton, jotta näen soveltuuko se omaan käyttöön.
Päätin kuvata yhden pinotun makron sellaisilla välineillä joilla lähdin opettelemaan asiaa. Eli Canon 550D:llä, halvalla venäläisellä palkeella ja polttoväliltään 7.5 senttisellä vanhalla venäläisellä T-22 objektiivilla. Kyseinen linssi on vanhasta 6×6 kamerasta irroitettu suljinvian takia.
Makrokuvauksen suurennussuhde on oikeastaan aika yksinkertainen asia. Siinä tarvitsee vain tietää kennon leveys (filmin ruudun leveys) ja kuinka monta milliä kuva-alaa näkyy tarkennustasolla. Samalla kun tämän asian ymmärtää, niin ymmärtää myös miksi usein pienempikennoinen kamera on parempi suurilla suurennoksilla.
Aika yleinen kysymys valokuvauksen kyselypalstoilla on se, että kuinka saan kuvattua makrokuvia. Makrokuvia on hyvin yksinkertaista ja edullista kuvata mikäli opettelee käyttämään käsitarkenteisia linssejä sekä kuvaamaan käsitarkennuksella.
Olen viettänyt valokuvauksen suhteen hiljaiseloa. Kuvaaminen ei ole napannut oikein kunnolla ja siksi kuviakaan ei ole syntynyt halutulla tavalla. Ja samalla olen pohtinut hiljalleen kaluston päivittämistä. Päivityksen syynä on yksinkertaisesti se, että nykyinen Canon 550D– runko alkaa olemaan kuvattu loppuun.
Kuvaan joskus yksinkertaisia tuotekuvia ja haluan päästä siinä helpolla. Niiden kuvaamista varten minulla on ns. Ikea-studio eli yhden lampunkuvun ja kahden salaman yhdistelmä. Niiden avulla saa nopeasti perussiistejä kuvia aikaiseksi.
Kun itse aloitin kuvaamaan studiomakroja, niin lähdin aluksi liikkeelle manuaali 50 millisestä ja loittorenkaista. Mutta aika nopeasti huomasin, että edullisilla suurennoskonelinsseillä pääsee kohtuulliseen tulokseen. Ja osan pienistä suurennoksista kuvaan edelleen suurennoskoneoptiikoilla.
Joskus lähikuvissa (tai yleensä aina) loppuu syvätervyys kesken. Palje on nopea tapa kuvata focus stacking- eli pinottukuva. Palje on oikeastaan säädettävämittainen loitto.