Minulla on katukuvaus tauolla ja kuvaan muuten ns. käyttökuvaa eli kuvitan muita blogejani. Ja samalla huomaan yhä useammin tutkivani ns. teknisempää kuvaamista eli kuvaamistapoja joilla pystyy kuvaamaan joko valokuvaa tai videota yhä paremmin.
Kategoria: Tekniikka
Makrokuvauksen suurennussuhde on oikeastaan aika yksinkertainen asia. Siinä tarvitsee vain tietää kennon leveys (filmin ruudun leveys) ja kuinka monta milliä kuva-alaa näkyy tarkennustasolla. Samalla kun tämän asian ymmärtää, niin ymmärtää myös miksi usein pienempikennoinen kamera on parempi suurilla suurennoksilla.
Aina silloin tällöin tulee tarve vastaan kuvata yksinkertaisia tuotekuvia, jotka ovat ns. perussiistejä. Yksinkertainen tapa siihen on valoteltta jolla saa helpolla varjotonta valoa. Ja yleensä silloin aloitetaan kyselemään eri neuvontapalstoilla ohjetta sen ostamiseen. Oikeastaan aika turhaan, sillä yksinkertaisen valoteltan tai laatikon pystyy itse tekemään muutamalla eurolla.
Minulla on muutamia erilaisia vakiintuneita tapoja joilla teen kuvaamisesta varmempaa ja vältän ongelmatilanteita. Ne ovat yksinkertaisia tapoja toimia, joilla varmistan asioita. Eli pyrin välttämään mm. ilman muistikorttia lähtemistä tai sitä, että kamera on oudoilla säädöillä kun alan kuvaamaan.
Varsinkin katukuvauksessa puhutaan usein ns. zone focusing- tekniikasta eli kameran tarkentamisesta ennakkoon. Kyseisessä tekniikassa valitaan etukäteen miltä matkalta kuvaus suoritetaan. Tekniikka toimii hyvin sekä katukuvauksessa että myöskin nopeiden asioiden tartuttamisessa kennolle.
Ilmakuvauksen historia on aika pitkä ja monivaiheinen. Nykyään puhutaan usein dronekuvaamisesta mutta miten nykypäivään on päästy. Ja millaisilla tekniikoilla kuvia on otettu. Aerial photography, airborne imager tai ilmavalokuvaus on tekniikkaa, jossa kuvataan yläilmoista maanpintaa.
Syväterävyys tai hienosti sanottuna Depth of Field on yksi olennainen osa valokuvausta. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kuinka suuri on valokuvan yhtenäinen terävä alue syvyyssuunnassa katsottuna. Ja yleensä ensiksi opitaan, että siihen vaikuttaa polttoväli ja aukko ja kuvausetäisyys.
Itse kuvailen paljon ns. vintage linsseillä ja vanhalla Canon 550D:llä. Mutta nyt hiljalleen runko alkaa olemaan uransa loppupäässä eli sillä on kuvattu 200 000+ ruutua eli melkoisen paljon. Ja hiljalleen pitää alkaa pohtimaan sille korvaajaa.
Aina silloin tällöin tulee vastaan se, että pikkuesineitä kuvatessa syväterävyys ei riitä. Ja silloin ongelman voi kiertää helposti pinoamalla eli kuvaamalla moneen eri kohtaan tarkennetun kuvan ja kasaamalla siitä yhden suuremmalla syväterävyydellä varustetun kuvan. Tekniikka on helppo ja nopea tapa lisätä syväterävyyttä.