Kirjoitan usein siitä, että oppiminen tapahtuu kokeilemalla, tutkimalla ja toistamalla. Ja pohtimalla sitä mitä kokeili. Se on myös valokuvauksessa tärkeä taito eli pitää pohtia miksi jokin asia tapahtuu ja mitkä asiat vaikuttavat siihen.
Kari kuvaa Posts
Makrokuvauksessa on yksi väline joka tulee vastaan hyvin usein. Eli yllättävän moni makrokuvaaja käyttää valkoista muovimukia valonhajottajana. Se on helposti ymmärrettävä apuväline, koska valo pehmenee tulemalla läheltä ja mahdollisimman suurelta pinnalta.
Sain lahjoituksena diaprojektorin ja sen osista syntyy lähitulevaisuudessa kaikkea pientä kivaa. Ja ensimmäinen rakennelma oli manuaalitarkenteinen ja ilman himmennintä oleva pikku tele. Maailmalla rakennellaan tee se itse- hengessä projektoreiden linsseistä objektiiveja ja niin minäkin päätin tehdä. Eli rakensi DIY- objektiivin.
Minulla on pitkälti keväästä saakka ollut taukoa katukuvaamisen kanssa. Katukuvien määrä on ollut aika minimaallinen kesän ajalta ja syy on ollut aika yksinkertainen eli makroilu ja pari muutakin asiaa on syönyt aikaa. Mutta nyt hiljalleen olen alkanut taasen pohtimaan katukuvaamista enemmänkin. Eli voisi keskittyä siihen ja hiukan parantaa taitoja sillä puolella.
Focus Stackinkissä tai kotoisemmin pinoamisessa tarvittavien kuvien määrän arvioiminen voidaan tehdä monella tavalla. Aika yleinen tapa on se, että musta tuntuu että tarvitsen näin paljon kuvia. Ja sitten kuvausvaiheessa kuvataan satoja kuvia. Jos ne on tarpeeseen ja joskus turhia. Kuvien määrä voidaan arvioida toisellakin tavalla eli laskemalla kahden kuvan välinen kameran (tai kohteen) siirtymä.
Toinen hyvin yksinkertainen tapa valaista lasiesineitä tapahtuu tumman taustan kautta. Eli kun lasiesineen reunoja pitää korostaa, niin silloin valon blokkaaminen takaa on yksinkertainen tapa tehdä peruskiva kuva.
Lasiesineet on varmaan ensimmäinen asia, jota tulee kotistudiossa kuvattua. Ja niistä saa hyvin yksinkertaisella valaisulla nättejä kuvia. Sellaisia joita voisi kuvitella olevan julisteessa.
Joskus vuosia sitten istuin Helsingissä ratikassa ja juttelin Sibelius Akatemian professorin kanssa. Juttelimme niitä näitä ja puhe kääntyi luovuuteen. Hän sanoi jossain välissä, että suosittaa opiskelijoita lukemaan 50 -100 vuotta vanhoja kirjoja miettimään niissä olevia ideoita. Tämä sama ajatus sopii myös hyvin valokuvaukseen.
Olin torstaina Tampereen keskustassa tai tarkemmin sanottuna Sorsapuistossa. Kävin kuvaamassa pronssista Muumi-patsasta ja silmiin osui viimeiset päivänlijat. Osa niistä oli vielä kukassa ja päätin kuvata yhden sellaisen.
Hämmentävän usein kun tutkii muiden makrokuvaajien kalustoa, niin ns. studiomakrojen yhteydessä tulee maininta Ikean Jansjö– valaisimesta. Se näkyy ruotsalaisen John Hallmenin kuvissa. Tai sen löytää muovimukin kanssa turkkilaisen Can Tunçerin kuvista. Sama valaisin löytyy kolikkokuvaajien sivuilta tai esimerkistä kuinka kuvataan koruja.