Päätin kuvata yhden pinotun makron sellaisilla välineillä joilla lähdin opettelemaan asiaa. Eli Canon 550D:llä, halvalla venäläisellä palkeella ja polttoväliltään 7.5 senttisellä vanhalla venäläisellä T-22 objektiivilla. Kyseinen linssi on vanhasta 6×6 kamerasta irroitettu suljinvian takia.
Avainsana: makro
Makrokuvauksen suurennussuhde on oikeastaan aika yksinkertainen asia. Siinä tarvitsee vain tietää kennon leveys (filmin ruudun leveys) ja kuinka monta milliä kuva-alaa näkyy tarkennustasolla. Samalla kun tämän asian ymmärtää, niin ymmärtää myös miksi usein pienempikennoinen kamera on parempi suurilla suurennoksilla.
Aika yleinen kysymys valokuvauksen kyselypalstoilla on se, että kuinka saan kuvattua makrokuvia. Makrokuvia on hyvin yksinkertaista ja edullista kuvata mikäli opettelee käyttämään käsitarkenteisia linssejä sekä kuvaamaan käsitarkennuksella.
Kuvaan joskus yksinkertaisia tuotekuvia ja haluan päästä siinä helpolla. Niiden kuvaamista varten minulla on ns. Ikea-studio eli yhden lampunkuvun ja kahden salaman yhdistelmä. Niiden avulla saa nopeasti perussiistejä kuvia aikaiseksi.
Joskus lähikuvissa (tai yleensä aina) loppuu syvätervyys kesken. Palje on nopea tapa kuvata focus stacking- eli pinottukuva. Palje on oikeastaan säädettävämittainen loitto.
Ötököiden putsaaminen on studiomakrojen vaikein osuus ja myös yllättävän merkittävä osa valojen kanssa. Roskaton ötökkä näyttää hyvin valaistuna aina paremmalta kuin roskainen.
Muovimuki on yksi helpoimmista ja edullisimmista valonhajoittajista studiomakroihin. Sen etuina on mm. se, että valaiseva pinta tulee lähelle kohdetta ja siksi valo pehmenee mukavasti.
Olen taasen pienen tauon jälkeen alkanut kuvaamaan makroja puolitosissaan. Viimeikoina olen kuvannut niitä Canon 40/2.8 STM:n avulla. Eli ns. studiomakroja käännetyllä objektiivilla. Kyseinen objektiivi on mukava pannukakkumalli ja se toimii hyvin pienillä suurennoksilla eli 1:1 – 3:1 välillä.