Klassinen ohje syväterävyydestä on seuraava: Kuvan syväterävyys jakautuu niin, että noin kolmannes syväterävyysalueesta on tarkennuspisteen edessä ja kaksi kolmasosaa takaa. Tämän voin pitää mielessä kun miettii mihin kohtaa maisemaa haluaa tarkentaa, jos haluaa saa käyttöönsä mahdollisimman pitkän syväterävyysalueen.
Avainsana: tekniikka
Päätin kuvata yhden pinotun makron sellaisilla välineillä joilla lähdin opettelemaan asiaa. Eli Canon 550D:llä, halvalla venäläisellä palkeella ja polttoväliltään 7.5 senttisellä vanhalla venäläisellä T-22 objektiivilla. Kyseinen linssi on vanhasta 6×6 kamerasta irroitettu suljinvian takia.
Teen itse jonkun verran ns. komposiittikuvia eli yhdistelen kuvia toisiinsa. Komposiittikuva on siis kuva, joka muodostuu useammasta eri kuvasta ja niistä yhdistellään lopullinen kuva. Itse käytän samaa tekniikkaa usein ns. pikku apulaisten kanssa eli kuvaan eri tekniikoilla legofiguureja.
Ehkä yksi yleisimmistä valokuvapalstojen kysymyksistä on sellainen, jossa kysytään miksi kuvani ovat epätarkkoja, tärähtäneitä jne. Mutta samalla jätetään kaikki perustiedot kertomatta ja oletetaan, että pelkästä kuvasta ilmenee ongelman syy.
Ikävän usein kuulee, että helppohan se on Photoshopilla tehdä. Ikäänkuin oletettaisiin että sillä tehdään mitä tahansa. Tai tehdäänhän sillä, mutta usein se tekeminen vaatii muutakin kuin pelkkä photarointia. Kuvasin omaksi ilokseni klovnikuvan ja jouduin tekemään sen osissa, koska minulla ei ole tarpeeksi pientä peiliä.
Aika yleinen kysymys valokuvauksen kyselypalstoilla on se, että kuinka saan kuvattua makrokuvia. Makrokuvia on hyvin yksinkertaista ja edullista kuvata mikäli opettelee käyttämään käsitarkenteisia linssejä sekä kuvaamaan käsitarkennuksella.
Menin tänään aivan mielijohteesta pyörähtämään tamperelaiselle Radiokirppikselle Laukontorin laidalle. En oikeastaan ollut etsimässä mitään vaan ajattelin kuluttaa hiukan aikaani. Yhden pöydän kohdalla pysähdyin katsomaan vanhaa filmikameraa ja näin sivusilmällä mustan jykevän optiikan.
Minulle yksi osa-alue valokuvauksessa on tekniset kokeilut. Haluan väliin kokeilla vanhoja tekniikoita ja soveltaa niitä moderneille välineille. Minua kiinnostaa ns. high speed- kuvaus ja sen vanhat tekniikat.
Verhosulkimen toiminnan ymmärtäminen auttaa myös salaman toiminnan ymmärtämistä. Samalla se myös en ymmärtämisessä miksi salama pysäyttää liikkeen tehokkaamin kuin nopeat valotusajat.
Lankalaukaisin on monelle tuttu kapistus. Se on laite, jolla kameran saa laukaistua johdon pituisen matkan päästä. Lisäksi on käytössä myös infrapunaan perustuvia kaukolaukaisimia. Eli kameran saa laukaistua vielä kauempaa. Mutta myös osa ns. salamatriggereistä osaa saman asian ja silloin laukaisuetäisyys voi olla kymmeniä tai lähemmäs sata metriä.