Aina silloin tällöin tulee keskustelua siitä kuinka valokuvausta voi opetella. Itse jaan oman oppimisen kohtuullisen suoraviivaisesti kahteen eri osaan. Toisella puolella on tekninen osaaminen eli kuinka asioita voi tehdä, millaisia tekniikoita on käytössä ja miten tekniikkaa voi hyödyntää. Toinen puoli omaa opiskelua on sitten se ns. taiteellinen puoli eli sommittelut, väriopit jne.
Avainsana: Valaisu
Kun tehdään yksinkertaista valaistusta, niin varjoja voidaan pehmentää heijastimen avulla eli sillä valaistaan varjopuolta. Riippuen heijastimen väristä se voi tehdä kylmää (hopeinen), lämmintä (kultainen) tai neutraalia valoa. Eli laittamalla sopivaan kohtaan heijastimen saadaan kohteen valoisuuseroja säädettyä.
Teen usein kotona ns. pikkuapulaiskuviin ns. book light- valaisun. Sillä on helppo saada kohtuullisen nätti ja pehmeävarjoinen valo aikaiseksi. Valisuun tarvittaan jonkinlainen diffusoori pehmentämään valoa, heijastin ja valaisin.
Aina silloin tällöin tulee tarve vastaan kuvata yksinkertaisia tuotekuvia, jotka ovat ns. perussiistejä. Yksinkertainen tapa siihen on valoteltta jolla saa helpolla varjotonta valoa. Ja yleensä silloin aloitetaan kyselemään eri neuvontapalstoilla ohjetta sen ostamiseen. Oikeastaan aika turhaan, sillä yksinkertaisen valoteltan tai laatikon pystyy itse tekemään muutamalla eurolla.
Teen itse jonkun verran ns. komposiittikuvia eli yhdistelen kuvia toisiinsa. Komposiittikuva on siis kuva, joka muodostuu useammasta eri kuvasta ja niistä yhdistellään lopullinen kuva. Itse käytän samaa tekniikkaa usein ns. pikku apulaisten kanssa eli kuvaan eri tekniikoilla legofiguureja.
Minulle yksi osa-alue valokuvauksessa on tekniset kokeilut. Haluan väliin kokeilla vanhoja tekniikoita ja soveltaa niitä moderneille välineille. Minua kiinnostaa ns. high speed- kuvaus ja sen vanhat tekniikat.
Varmaan yksinkertaisin tapa kuvata lasiesine on se, jossa lasi valaistaan takaapäin valkoisella valolla. Tapa on yksinkertainen eikä vaadi oikeastaan muuta kuin valkoisen heijastimen tai valonhajoittimen ja valon.
Muovimuki on yksi helpoimmista ja edullisimmista valonhajoittajista studiomakroihin. Sen etuina on mm. se, että valaiseva pinta tulee lähelle kohdetta ja siksi valo pehmenee mukavasti.
Studiomakroja kuvattaessa valaisu on aika haastavaa ja netistä löytyy paljon erilaisia ratkaisuja. Yksi näkemäni ratkaisu on ollut erilaiset lampunkuvuista rakennetut valonhajoittimemet.