Filmille kuvatessa tulee vastaan erilaisia asioita. Yksi niistä kummallisuuksista on ns. resiprookki korjaus tai resiprookkivirhe. Eli kun kuvan valotusaika ylittää sekunnin, niin valotukselle pitää tehdä korjaus.
Resiprookkivirhe on yksinkertaisesti korjaus, jossa yli sekunnin valotusajoilla valotusaikaa pidennetään valmistajan ohjeiden mukaan. Kyseinen ”ongema” tulee vastaan erityisesti neulanreikäkameralla, koska siellä valotusajat on helpolla sekuntien tai kymmensekunnin pituisia.
Resiprookki, aiemmin Bunsen–Roscoen resiprookkina, juontaa juurensa Robert Bunsenin ja Henry Roscoen työstä vuonna 1862. Poikkeamista raportoi kapteeni William de Wiveleslie Abney vuonna 1893, ja niitä tutki perusteellisesti Karl Schwarzschild vuonna 1899. Siksi väliin dokumenteissa puhutaan Schwarzschild efektistä.
Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että filmille kuvatessa ja valotusaikojen ylittäessä sekunnin, valotusta pitää pidentää ennalta annetuin säännöin. Esim. Fomonpan 100 filmille on annettu valotusaikojen muuttuminen taulukon muodossa. Ja tuon taulukon avulla arvioidaan valotuksen piteneminen.
Riippuen filmistä tuo ilmiön korjauskerroin esitetään eri tavoin. Esim. Ilford Ortho 80 filmillä valmistaja antaa seuraavan ohjeen.
Eli ajan voi laskea joko korottamalla mitatun ajan potenssiin 1.25 tai katsomalla taulukosta. Ja täältä saadaan lopullinen valotusaika selville.
Itsellä on käytössä puhelimessa Kamera Meter- niminen appi, joka osaa mitata valotuksen ja se sisältää myös valotuksen muuntimen ja resiprokkilaskennan (vastavuoroisuus). Appi sisältää osan filmeistä, mutta osalle joutuu itse laskemaan valotusajat.
Tämä on varsinkin neulanreikäkameralla kuvaamisen arkea. Valotusajat on aina sekunteja ja silloin joutuu myös laskemaan valotuksen korjauksen.
Tälläistä tänään, Kari…
En enää oikein muista asiaa, mutta oliko niin että eri filmeille ja herkkyyksille oli eri arvot?