Miten lähtee uusi projekti liikkeelle?

Minulla on valokuvauksessa tapana tehdä pieniä projekteja. Eli saatan tehdä hiukan tekniikkaa ja kuvata sitten sillä tekniikalla jotain. Ja usein nuo lähtee liikkeelle siitä, että käsiini on tupsahtanut jotain valokuvaukseen sopivaa laitteistoa.

Sain lahjoituksena Lomon 23.2 mm ja 0.17 merkinnällä varustetun objektiivin. Sen rakenne kertoo jonkin verran hyvin, että se on tarkoitettu mikroskooppiin ja sen lävitse pystyy valaisemaan kohteen. Ja siihen alkuvaiheessa tiedot sitten jäävätkin.

Ja tuosta lähtee yleensä pikku projekti liikkeelle. Miten ihmeessa saan tuolla ensimmäiset kuvat. Ja useinmiten jätän laitteen hetkeksi pöydälle odottelemaan. Väliin käyn googlailemasa asioista ja pohdin. Annan asioiden hautua. Ja sieltä hiljalleen alkaa syntymään mielikuvaa siitä mitä yritän.

Tuo pöydällä pyörivä Lomon objektiivi on ollut mielenkiintoinen. Tietojen löytäminen siitä  vaatii pientä tekemistä ja samalla miettiminen miten sitä käytetään. Kyseinen objektiivi on ns. EPI- objektiivi eli voin valaista sillä myös kohdetta objektiivin läpi.

Ja tämä projekti jatkui sillä, että yritin löytää objektiivin tyypin eli onko se finite / infinite- tyyppinen. Ensimmäinen linssityypin voi sujuvasti laittaa palkeeseen kiini. Jälkimmäinen vaatii tyypillisesti äärettömään tarkennetun objektiivin ns. tuubilinssiksi.

Ja googlataan

Googlauksen perusteella selviää hiukan eri lähteitä yhdistelemällä, että kyse on infinite- tyyppisestä linssistä ja se vaatii 200 millisen objektiivin taakseen ja äärettömään tarkennettuna.

Ja sitten alkaa proton rakentaminen. Yksi syy miksi minulla on kaapissa ihmeellisiä vanhoja objektiiveja on juuri noidon protojen teko. Samasta syystä minulla on myös halpa digirunko apuna. Eli mahdollisen vahingon tullessa ei harmita paljoa. Niitä vahinkoja ei kyllä ole tullut.

Ja optiikkaa tutkiessa siitä löytyy 27 millin kierteet ja koska minulla ei nyt satu olemaan sellaista adapteria, niin aluksi säädetään. Eli M42- runkotulppaan reikä ja sovitetaan runkotulppa sitten vanhan 180 millisen objektiivin vastavalosujaan ja kiinniteään maalarin teipillä. Tämähän on vaan proto jolla testataan ideaa.

Kamalaltahan tuo proto näyttää. Maalarinteippiä ja vanha M42 kierteinen objektiivi. Mutta sillä ulkonäöllä ei ole väliä vaan sillä että saako tuolla kuvia. Googlaamalla löytyi myös tieto siitä, että objektiivin työskentelyetäisyys on noin 5 -6 milliä kohteesta eli joutuu kuvaaman kohtuullisen läheltä.

Eli kamera kiinni makrostudiossa makrokiskoon. Jokin soveltuva kohde kuvattavaksi ja lähdetään hakemaan tarkennusta ja ekaa kuvaa. Ja ensimmäinen kuva syntyi oikeastaan aika vaivattomasti.

Tuossa on muuten DNA:n simmikortin taustasta kaksi puhelinnumeroa. Ja noiden numeroiden perusteella voi laskea alustavan suurennossuhteen. Nopealla ja silmämääräisellä mittauksella viivottimen kera tuossa kuvassa kuva-alan leveys on maksimissaan kolme milliä.

Suurennossuhde: 22.3/3 = 7.4 (APS-C- kenno, leveys 22.3)

Eli 200 millisellä ns. tuubilinssillä suurennos olisi hiukan yli 8x noilla lähtökohdilla. Eli todennäköisesti tuolla linssillä ja 200 millisellä linssillä suurennos on 8-9x välillä.

Seuraava vaihe

Seuraava vaihe on rakentaa asiallinen adapteri tuolle linssille, jolla se istuu kunnolla 200 millisen edessä. Ja myös rakentaa valojen vienti tuon objektiivin läpi. Se on se suurempi tekninen haaste eli saada tuolla valaistua kohde edestäpäin.

Mutta näin. Tämä on tapa jolla itse lähden tekemään jotain projektia eteenpäin. Testaan asiat nopeasti. Ja jos ne toimii, niin lähden tekemään hieman parempaa ratkaisua.

Yksi yy näihin projekteihin on teknisen tietämyksen lisääminen. Se mahdollistaa sen, että omassa työkalupakissa on hiukan enemmän työkaluja siihen, että saan aikaiseksi mitä haluan.

Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…