Olen muutaman päivän kuvaillut etälaukaisimen avulla pikku tirppoja parvekkeelta. Samalla kun tein Canonin etälaukaisimesta ”Sony version”, niin totesin että saan sen helposti Arduinon perään. Ja nyt illan iloksi olen pohdiskellut valoveräjän tekemistä sekä tirppakuvaukseen että myös nopean liikkeen pysäyttämiseen.
Kategoria: Luovuus
Normaalisti itse olen aina kameran takana, mutta nyt poikkeuksellisesti olen istuskellut valokuvausseuran mentorointitilaisuuksissa mallin paikalla. Itse ehdotin mallina oloa siksi, että silloin pääpaino harjoittelussa olisi kuvaamisessa eikä suinkaan siinä, että malli saa palkkioksi onnistuneita kuvia. Minulle riittää, että mentoroitavat oppivat asioita.
Minulla on valokuvauksessa tapana tehdä pieniä projekteja. Eli saatan tehdä hiukan tekniikkaa ja kuvata sitten sillä tekniikalla jotain. Ja usein nuo lähtee liikkeelle siitä, että käsiini on tupsahtanut jotain valokuvaukseen sopivaa laitteistoa.
Pitkin kevättä ja kesää olen kokeillut filmikameroita, kehitellyt filmejä ja opetellut skannaamaan kuvat kohtuu laatuisiksi. Ja siinä samalla tutkinut kuinka teen asiat. Hiljalleen alkaa olemaan ymmärrys siitä, että millainen workflow tai työprosessi minulle tulee. Ja hiukan myös käsitystä millaisille filmeille kuvaan.
Alexeyi Titarenko kuvasi joskus 1990- luvulla pitkillä valotusajoilla aamu- ja iltahämärässä The City Of Shadows- sarjan kuvia Pietarissa. Nuo kuvat tulee usein mieleen kun pohdin millaisia kuvia voisi pitkillä valotusajoilla kuvata. Kuvia selatessa ja ideoita kehitellessä osun usein myös Eduardo Asenjo Matuksen kuvasarjaan The Sound of Silence. Sarja on hiukan eri tekniikalla tehty kuin Titarenkon sarja.
Olen pienen hetken kuvannut Sony A6300:lla ja 16 millisellä linssillä uudella tavalla pannauskuvia kaupungilla. Yhdistä AF:n ja manuaalitarkennuksen kuvaamisessa. Eli haen AF:llä tarkennuksen mutta jätän kameran sen jälkeen manuaalitarkennukselle. Yksinkertainen tapa kuvata kaupungilla.
Kävin viimeviikolla kuuntelemassa Tampereen Valokokuvausseuran keskiviikkotapaamisessa hyvän kuvan perusteita. Ja nyt maanantaina kävin seuran kilpailukuvaajien kokouksessa. Ja mietin, että mihin suuntaan lähden oman kuvaamisen ja harrastamisen suhteen. Se samalla ohjaa tätä blogia johonkin uuteen suuntaan. Samalla todennäköisesti jätän aika suuren osan vanhoista teksteistä palauttamatta.
Minulla on jonkin aikaa pyörinyt mielessä yksi filmille kuvattava kuva. Ja koska kuva vaatii pientä tai ehkä isompaakin jälkikäsittelyä, niin kokeilen asiaa digillä. Eli käyn kuvaamassa testikuvia, rakennan niistä mieleistä lopputulosta ja sitten kuvaan lopullisen kuvan filmille. Tekniikka on pitkälti sama kuin enstisaikoina. Silloin ammattilaiset kuvasi testikuvat Polaroidilla ja lopullisen kuvan filmille. Nykypäivän digi vastaa tällä kertaa tuota Polaroid- filmiä.
Olen pitkin kesää kuvaillut filmille ja olikin odotettavaa, että kokeilen myös neulanreikäkameralla kuvaamista. Neulanreikäkamera on on yksinkertaisin tapa ottaa valokuvia. Siihen tarvitaan valonpitävä laatikko, valoherkkä materiaali ja pieni reikä. Ja sitten otetaan valokuva. Hidasta rauhallista kuvaamista.