Olen muutaman päivän kuvaillut etälaukaisimen avulla pikku tirppoja parvekkeelta. Samalla kun tein Canonin etälaukaisimesta ”Sony version”, niin totesin että saan sen helposti Arduinon perään. Ja nyt illan iloksi olen pohdiskellut valoveräjän tekemistä sekä tirppakuvaukseen että myös nopean liikkeen pysäyttämiseen.
Avainsana: Filmikuvaus
Joskus ennen omaa syntymääni monissa kameroissa oli ns. merkintä asetuksista jolla saa hyvässä auringonvalossa ja noin 10 metrin tarkennuksella aina kuvan. Jossain olen nähnyt sitä kutsuttavana snaphot- asetuksesksi tai riippuen kameran hienoudesta oli asetus lähikuvalle, ryhmäkuvalle ja maisemalle.
Tänään on ollut kokeilussa ns. isoformaattikamera eli tein itselle 4×5 tuumaista filmiä käyttävän neulanreikäkameran. Kameran tekemisen syynä on se, että ensi vuonna eli 2024 ajattelin kuvata yhden neulanreikäkuvan per viikko.
Kokeilin taas onneani FIAP:n kilpailussa. Tällä kertaa kohteena oli 2nd Aladağ International Photography Contest- kilpailu. Kyse on ns. ilmaiskilpailusta eli kilpailussa ei ole kilpailumaksua. Itsellä tarkoitus oli saada yksi uusi maa ja kilpailu tulosluetteloon.
Alexeyi Titarenko kuvasi joskus 1990- luvulla pitkillä valotusajoilla aamu- ja iltahämärässä The City Of Shadows- sarjan kuvia Pietarissa. Nuo kuvat tulee usein mieleen kun pohdin millaisia kuvia voisi pitkillä valotusajoilla kuvata. Kuvia selatessa ja ideoita kehitellessä osun usein myös Eduardo Asenjo Matuksen kuvasarjaan The Sound of Silence. Sarja on hiukan eri tekniikalla tehty kuin Titarenkon sarja.
Sain lahjoituksena vanhan Mamiyan filmiperän. Huolsin sen ja rakensin sen ympärille neulanreikäkameran. Eli nyt pystyn kuvaamaan 10 neulanreikäkuvaa samalle filmille. Kuvat ovat 6×7 kokoisia. Ja kuvasin sillä ensimmäiset kuvat. kaksi päällekkäisvalotusta, unohdin kuvata kaksi viimeistä ruutua. Mutta kyllä sillä tuli kuvia. Seuraava panostus onkin sitten se, että kuvissa alkaa olemaan sisältöä ja opettelen sommittelemaan kameralla, jossa ei ole tähtäintä.
Olen pitkin kesää kuvaillut filmille ja olikin odotettavaa, että kokeilen myös neulanreikäkameralla kuvaamista. Neulanreikäkamera on on yksinkertaisin tapa ottaa valokuvia. Siihen tarvitaan valonpitävä laatikko, valoherkkä materiaali ja pieni reikä. Ja sitten otetaan valokuva. Hidasta rauhallista kuvaamista.
Olen viimeaikoina touhunnut neulanreikäkameroiden kanssa. Itsellä on ns. matkamallin kamera, jolla pystyy kuvaamaan noin 6.5*9 senttistä kuvaa. Tai oikeastaan hiukan pienempää koska kuvaan 120- kokoisen filmin paloille. Yksi työvaihe kuvien siirtämisessä filmiltä nettiin on digitointi.
Pitkin kesää olen kuvaillut pääsääntöisesti filmille. Hakenut ja kokeillut filmejä ja verestänyt kehittämistaitoja. Ja pohtinut analogi- digi- työnkulkua filmikuvaamiseen. Käytännössä sitä, että kehittämisen jälkeen skannaan (tai kuvaan) negat ja siirryn loppupäässä prosessia digitaaliseen työnkulkuun. Haluan filmin hengen digijulkaisuihin.