Kaikenlaista kummaa kuvaamista
1800-luvun lopun ja 1900- luvun alun katukuvaus oli pitkälti dokumentaarista ja sosiaalisesti suuntautunutta. Yksi keskeisistä hahmoista tässä kehityksessä oli skotlantilainen John Thomson, joka matkustettuaan Kaukoidässä palasi Lontooseen ja alkoi tallentaa kaupungin katuelämää. Hänen kuvansa eivät
Jatka lukemista...
Henri Cartier-Bresson tunnettiin siitä, että hän ei rajannut kuvia jälkikäteen, vaan halusi korostaa kuvaushetken ratkaisevuutta (”the decisive moment”) ja sommittelun täydellisyyttä jo laukaisuhetkellä. Tämän hän teki muun muassa jättämällä filmikuvan mustat reunukset näkyviin vedoksissa. Ne
Jatka lukemista...
Kuvasin päivällä kotiin tullessa muutaman kuvan kaupungilla. Kokeilin kuinka helpolla vanhalla Trioplan 50/2.9 saa kuvattua modernilla digillä. Objektiivi on jostain 1930/1940- luvulta ja oman objektiivin tarkennus on takelteleva ja kummallinen. Tarkentaminen on hankalaa. Olen joskus
Jatka lukemista...
Minulla niitä digillä lipsahtaa aika paljon enemmän. Jopa päivässä.
Taidan kuvata keskivertoon nähden hyvin säästeliästi. Kuukaudessa (digi)kuvia kertyy noin sata!
Itselleen kuvaaminen on sitä parasta kuvaamista!
Kuvaan pääasiassa kaduilla ja olen monesti miettinyt sen puitteissa syvyysterävyyden merkitystä. Korostanko joitain tiettyjä yksityiskohtia ohuella terävyysalueella vai pitäisikö mieluummin…
[…] aikaisemmin siitä, että komposiittikuvat on minun mielenkiinnon alla. Huomasin samalla, että joudun varmaankin opetteleman valaisua hiukan […]