Hiukan komposiittikuvista
Komposiittikuvien eli yhdistelmäkuvien historia ulottuu lähes valokuvauksen alkuvaiheisiin. Jo 1800-luvun puolivälissä valokuvaajat, kuten Oscar Gustave Rejlander ja Henry Peach Robinson, kokeilivat useiden negatiivien yhdistämistä saadakseen aikaan suuria ja maalauksellisia teoksia. Rejlanderin kuuluisa The Two Ways of Life (1857) syntyi yli kolmestakymmenestä negatiivista, ja Robinsonin teos Fading Away (1858), joka koostui viidestä negatiivista, herätti aikanaan kohua aiheen synkkyyden vuoksi. Nämä varhaiset esimerkit osoittavat, että valokuvaa ei nähty pelkästään todellisuuden mekaanisena tallentajana, vaan myös välineenä taiteelliseen ilmaisuun.
1900-luvun alussa komposiittikuvia käytettiin piktorialistisen valokuvauksen piirissä, jossa tavoitteena oli tuoda valokuva lähemmäs maalaustaidetta. Samoihin aikoihin niitä alkoi esiintyä myös käytännöllisemmissä yhteyksissä, kuten mainonnassa ja lehtikuvituksessa. Myöhemmin tekniikka otettiin käyttöön myös poliittisiin tarkoituksiin: esimerkiksi Neuvostoliitossa poistettiin kuvista epäsuosioon joutuneita henkilöitä, ja vastaavanlaista manipulaatiota nähtiin muuallakin propagandan välineenä.
Henry Peach Robinson: Fading Away (1858)
Filmiaikakaudella yhdistelmäkuvien tekeminen oli teknisesti vaativaa ja perustui pimiötyöskentelyyn, monivalotuksiin ja tarkkoihin maskauksiin. Digitaalinen kuvankäsittely muutti tilanteen 1980–90-luvuilla, jolloin ohjelmat, kuten Photoshop, toivat komposiittien mahdollisuudet laajemman yleisön ulottuville.
Nykyään yhdistelmäkuvat ovat arkipäivää niin mainonnassa, elokuvien julisteissa kuin taiteessakin. Teknologian kehittyessä myös tekoäly on tullut osaksi tätä jatkumoa: kuvien yhdistäminen, muokkaaminen ja jopa kokonaan uusien kuvien luominen onnistuu aiempaa helpommin. Näin komposiittikuvat kertovat samalla koko valokuvauksen historiasta – totuuden tallentamisen ja tarinankerronnan väliin asettuvasta jännitteestä.
Nykypäivää
Nykypäivänä komposiittikuvien tekemistä pidetään usein teknisesti monimutkaisena, mutta kuten ruotsalainen valokuvaaja Erik Johansson on todennut, perusperiaatteet ovat yksinkertaiset. Kaiken lähtökohtana on hyvä idea, joka antaa koko kuvalle suunnan. Kun konsepti on selvä, itse toteutus muuttuu kurinalaiseksi työksi, jossa noudatetaan muutamia käytännön sääntöjä.
Johanssonin mukaan komposiittikuvan onnistuminen riippuu mm. siitä, että osakuvat on kuvattu yhtenevistä kuvakulmista ja samanlaisissa valaistusolosuhteissa. Jos perspektiivi ja valo eivät vastaa toisiaan, kuvien yhdistäminen ei onnistu sujuvasti ja lopputulos ei tunnu uskottavalta. Huolellinen suunnittelu kuvaustilanteessa säästää siis paljon vaivaa myöhemmässä työvaiheessa.
Varsinainen yhdistäminen Photoshopilla voi olla aikaa vievää ja vaatia satojenkin yksityiskohtien sovittamista yhteen. Silti tämä työ on hallittavissa, kun kuvaaja on pysynyt kurinalaisena prosessin alusta loppuun: idea, suunnittelu, kuvaus ja yhdistäminen muodostavat kokonaisuuden, jossa jokainen vaihe tukee seuraavaa.
Näin komposiittikuva voidaan kiteyttää yksinkertaiseen periaatteeseen: tärkeintä on vahva idea ja sen johdonmukainen toteutus – kuvakulmat ja valaistus luovat teknisen pohjan, ja tarkka yhdistäminen viimeistelee illuusion.
Vähän tekemisestä
Hyvän komposiittikuvan tekeminen voidaan tiivistää kolmeen vaiheeseen:
- Idea – selkeä konsepti tai tarina, jonka ympärille kuva rakentuu.
- Sopivien kuvauskohteiden etsiminen – eli kuvakulmien ja valaistusolosuhteiden huomioiminen jo kuvausvaiheessa, jotta osat sopivat yhteen.
- Huolellinen toteutus – osakuvien yhdistäminen tarkasti ja johdonmukaisesti, jotta lopputulos näyttää uskottavalta.
Näin koko prosessi pysyy hallittavana: vahva idea ohjaa työtä, oikea kuvausmateriaali luo teknisen perustan ja kurinalainen yhdistäminen viimeistelee lopputuloksen.
Hyvän komposiittikuvan salaisuus ei piile sattumassa tai kuvankäsittelyohjelman taidoissa, vaan huolellisessa esityössä. Kun idea on kirkas, kuvakulmat ja valaistus suunnitellaan etukäteen ja osakuvat otetaan samoissa olosuhteissa, syntyy vahva perusta, johon kaikki osat istuvat luontevasti.
Yhdistämisvaihe on silloin enemmänkin järjestelmällistä rakentamista kuin epätoivoista paikkaamista. Lopputulos näyttää uskottavalta, koska se on johdonmukaisesti suunniteltu alusta asti. Komposiittikuvassa laatu alkaa siis ideasta ja suunnitelmallisuudesta. Eikä toiveesta, että erilaiset palaset sattuvat sopimaan yhteen.
Ja sitten loppuun pari erilaista kuvaajaa, joiden töistä voi saada hiukan inspiraatiota.
Erik Johansson
Ruotsalainen surrealistinen valokuvaaja, joka luo uskomattoman realistisia mutta mahdottomia maailmoja useista kuvista. Johansson (s. 1985) työskentelee Prahassa ja tunnetaan siitä, miten hän yhdistää valokuvat huolellisesti kerronnallisesti ja teknisesti. Hänen teoksensa syntyvät järjestelmällisestä suunnittelusta, tarkasta kuvauksesta ja tarkasta jälkityöstä, mikä tekee lopputuloksista vaikuttavia ja uskottavia.
Tutustu: https://www.erikjo.com/work
Adrian Sommeling
Hollantilainen valokuvaaja ja digitaalinen taiteilija, alun perin maalari, joka luo fantasiamaailmoja ja usein humoristisia kohtauksia useiden kuvien yhdistämisellä. Sommelingin työssä arkinen yhdistyy maagiseen, ja hän käyttää kuvissaan värikylläisiä ja leikkisiä elementtejä.
Tutustu: https://www.myclickmagazine.com/blog-compelling-composites-adrian-sommeling
Christoffer Relander
Suomalainen valokuvaaja, joka työskentelee erityisesti double exposure -tekniikalla. Relanderin teokset yhdistävät ihmishahmoja ja luonnonmuotoja luoden unenomaisia ja visuaalisesti vangitsevia kuvia. Hänen tyylinsä korostaa yhdistelmäkuvien tunnelmallisuutta ja konseptuaalista otetta.
Lisätietoja ja esimerkkityöt: gmofphotoshop.com
Antti Karppinen
Suomalainen mainoskuvaaja ja digitaalinen taiteilija, joka tunnetaan tarinallisista, tarkasti viimeistellyistä kompositiotöistä. Karppinen yhdistää käytännön valokuvausta ja digitaalista käsittelyä luodakseen vaikuttavia kuvia, joissa jokainen yksityiskohta on suunniteltu. Hän on kansainvälisesti palkittu, mm. Euroopan ammattivalokuvaajaksi 2021 ja Finnish Photo Awards -voittaja.
Verkkosivusto: anttikarppinen.com
Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…
