Hiljalleen katse kohti ensi vuotta

Katselin tuossa pyödällä olevaa adapteria, joka on tehty Nikon z- ja Icarex-bajonetin väliin. Eli Nikon Z- saa käyttöön Zeiss Tessarin 50/2.8. En tehnyt sitä itselle vaan tein sen yhdelle tutulle. Ja mietiskelin, että suurin tekninen haaste oli materiaaliongelmat eikä suinkaan mitkään muut. Ja jäin pohtimaan miksi tuon tekeminen ei saanut sitä innostusta päälle. Sitä tunnetta, että minä osaan.

Ja jäin sitten miettimään asiaa. Eli olen yhdistellyt vintagelinssejä jonkun 10 vuotta digeihin ja nykyään on suurin haaste löytää objektiivin speksit ja tehdä asia loppuun. Vuosien varrella on tullut käytettyä projektori yms. linssejä digikamerassa ja väliin myös filmikamerassa. Eli tuo on menettänyt sen teknisen haasteen.

Aivan samalla kun makrokuvauksessa tekniikan kehittyessä kamera pystyy tekemään yhä useammin pinoamista ja valaisu on kehittynyt niin, ettei tarvitse muuta kun ostaa tuotteet. Tai high speed- kuvaukseenkin saa valmiit tuotteet. Valokuvauksen hankalista osista on tullut niin jokapäiväistä ettei niistä saa ”kiksejä”.

Aivan sama on filmipuolella. Eli jos minulla on toimiva objektiivi, suljin ja filmiä, niin niiden ympärille voi rakentaa ajankulukseen kameran. Kyse ei ole siitä, että pystyykö sen tekemään. Vaan siirä, että millaisen teen. Filmikuvauskin on aika arkipäiväistä.

Noita teknisiä haasteita on tullut ratkottua aivan tarpeeksi ja nykykamerat poistavat tarpeen niiden ratkomiseen. Eli jos haluasin tehdä jotain erikoista, niin kuvat oikeastaan pitäisi kuvata filmille. Siellä voisi vielä näyttää sitä omaa osaamista. Digillä se on enemmän sitä modernin kameran hyödyntämistä.

Mutta niistä haasteista

Tämän vuoden haasteiksi laitoin itselle pari yksinkertaista asiaa. Tiesin, että eläkkeelle siirtyminen muuttaa asioita ja siksi piti laittaa selviä tavoitteita:

• Harrastelija-arvonimi FIAP- näyttelyistä
• Vähintäin yksi palkinto näyttelykuvaamisesta
• Ainakin yhteen yhteisnäyttelyyn osallistuminen

Kaikki nuo haasteet on täyttyneet eli arvonimi on haussa, palkintokin tuli ja oma kuva on ollut esillä valokuvausseuran HeKu eli henkilökuvaajat ryhmän näyttelyssä Finlaysonin Mediatunnelissa. Lisäksi olen autellut seuran matalan kynnyksen studio-opetuksessa lähinnä olemalla harjoitusmalli.

Muutama esitelmäkin on tullut pidettyä eli 4 kertaa makrokuvaamisesta ja kerran tekijänoikeudesta. Ja kerran kävin muuten vaan kylässä Lempäälässä. Eli kävin luennoimassa mm. Loimaalla, Porvoossa ja Porissa. Ja vedin yhden webinaarin luontokuvaajille.

Samalla olen helmikuussa alkaneen eläkkeen aikana rakennellut itselle muutaman kiinteätarkenteisen filmikameran ja pohdiskellut mitä ja miten haluan seuraavaksi kuvata.

Samalla olen huomannut, että oma kuvaaminen on aika vähäistä. Jotenkin se motivaatio kuvaamiseen on edelleen hakusessa. Kuvaan kyllä hiukan katukuvaa, henkilöitä ja vaikka luontoa. Mutta hyviä kuvia tulee aivan liian vähän. Tai ylipäätänsä kuvia.

Vaikka itsestä tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi, niin kuitenkin tuota oheistoimintaa on jonkin verran tullut harrastettua. Väliin vaan olisi kiva saada jotain aikaiseksi tuolla kuvaamisen puolellakin eikä vain tekniikan parissa.

Entäs sitten ensivuonna

Olen sen verran motivaatio-ohjattu että tarvitsen selviä haasteita. Ne haasteet ei voi olla esim. osallistu FIAP- näyttelyihin vaan niiden pitää olla selviä. Eli haasteen pitää olla tyyliä: Hanki AFIAP- arvonimi. Eli jos haaste on riittävän selvä, niin yleensä toteutan sen. Ns. abstraktit haaveet jäävät usein tekemättä, ne eivät vain motivoi tarpeeksi.

Oikeastaan en vuoden suunnitelmat voi jakaa kolmeen osaan. Eli siihen, että opettelee kuvankäsittelyä kunnolla, opettelee asetelma/tuotekuvien valaistuksen kunnolla ja viimeisenä keskittyy tuohon näyttely- ja kilpailukuvaamiseen.

1. Kuvankäsittely tai jälkikäsittely. Tiedän, että minulla on paljon opittavaa varsinkin värien kanssa toimimisesta ja siksi usein teen esim. komposiittikuvat joko mustavalkoisiksi tai pidän saturaation aika alhaalla. Eli tämä on yksi niistä pääkohteista ensivuonna eli opetella värien kanssa toimimista.
2. Minua on pitkään kiehtonut asetelmat ja tuotekuvaus. Sekä myös komposiittien käyttö tällä aihealueella. Ja siksi laitan ensi vuonna kuvaamisen yhdeksi painopisteeksi tuotekuvaharjoittelun sekä opettelen valaisua paikaallaan pysyvillä kohteilla.
3. Näyttely- ja kilpailukuvaamisessa on kaksi eri tavoitetta:
   • FIAP- näyttelykuvaamisessa lähteä tavoittelemaan AFIAP- arvoa ja pääsääntöisesti niin, että kuvaan seuraavan tason kuvat tarkoituksella näyttelytarkoituksiin. Nykyiset kuvat on kuvattu kaiken muun ohessa eli puhun niistä hiukan vasurilla otettuina kuvina. Uskoisin, että yritän yhä enemmän käyttää joko asetelma tai komposiittikuvia.
   • Minulla on haaveena se, että jos pääsen kiinni asetelmakuvaukseen, niin kokeilen onneani myös ammattilaisten kilpailussa. Eli katson mihin oma tekninen- ja kuvaustaito riittää. En usko tuolla pärjäämiseen, mutta jostain pitää etsiä syytä taitojen kasvattamiseen.

Ja muutoin pyrin taas hiukan vähentämään kuvausalueita. Uskoisin, että käyn seuran henkilökuvaajien mukana kuvaamassa, mutta enemmän sosiaalisen kanssakäymisen sekä oppimisen takia. Ne ovat hyviä kohtia havainnoida kuinka muut kuvaavat. Toinen alue johon ajattelin keskittyä on katukuvaus, mutta uskoisin että kuvaan siellä filmille mv- kuvia. Ja formaattina tulee olemaan keski- tai isoformaatti.

Vaikka keskitynkin noihin asioihin, niin en usko että osaan olla kokeilematta uusia eteentulevia tekniikoita tai vanhoja opittuja asioita. Eli varmaankin näkyy ICM tai Ventosa tyylin kuvia sekä pitkiä valotuksia. Ja varsinkin filmipuolella on helppo kokeilla vaikka päällekkäisvalotuksia.

Ja mihinkäs insinööri karvoistaan pääsisi eli varmaan jonkin verran leikin tekniikalla ja rakennan jotain itselle mielenkiintoista.

Näin ajattelen ensivuodesta, Kari…