IR- kuvaamista

Olen aika paljon kokeillut kaikennäköistä kuvaamista, mutta ainakin yksi alue on kunnolla kokeilematta. Eli en ole kuin muutaman kerran kokeillut mustavalkoista IR- kuvaamista 1980- luvulla. Infrapunakuvaaminen eli IR-kuvaus tarkoittaa valokuvausta, jossa tallennetaan näkyvän valon sijaan infrapunasäteilyä. Tällöin lehdet ja nurmi heijastuvat kirkkaina, taivas ja vesi näyttävät tummilta ja lopputulos on usein unenomaisen sävyinen. Filmikuvauksessa käytetään infrapunalle herkkää mustavalkofilmiä ja infrapunasuodinta, joka päästää läpi vain halutun aallonpituuden. Tuloksena syntyy kuvamaailma, jota paljas silmä ei näe.

Viimeaikoina minua on kiehtonut tuo IR- kuvauksen maailma. Kuvat ovat hyvin erilaisia eli oikeastaan aika unenomaisia. IR- kuvaustahan voi tehdä joko filmille tai modifioidulla digikameralla, kuten Joe Farace on tehnyt tässä kuplakuvassa.

IR-filmikuvaukseen tarvitaan infrapunalle herkkä mustavalkofilmi, kuten Rollei Infrared 400. Lisäksi tarvitaan suodin, joka estää näkyvän valon ja päästää läpi vain infrapunavaloa. Aluksi kuvaamista voi kokeilla voimakkaalla punaisella suotimella (esim. #25), mutta täysi IR-vaikutelma vaatii varsinaisen infrapunasuotimen, kuten 720 nm (esim. Hoya R72). Lisäksi on hyvä huomioida, että monilla IR-filmeillä tarkennus täytyy säätää erikseen infrapunan tarkennusmerkkiä käyttäen, koska IR-valon tarkennuspiste on eri kuin näkyvän valon.

Itse ajattelin aloittaa kokeilut juurikin tuolla Rollein filmillä sekä punaisella suotimella. Ja jos ensimmäinen kokeilu hiukankin antaa aihetta, niin etsin itsellä varsinaisen infrapunasuotimen.

Infrapunafilmin valottaminen kuulemma vaatii hieman kokeilua, koska tavallinen valotusmittari ei näe infrapunavaloa. Valotus perustetaan näkyvän valon mittaukseen, mutta filmiherkkyyttä täytyy säätää käytetyn suotimen mukaan. Esimerkiksi jos käytössä on Rollei Infrared 400 -filmi ja Hoya R72 -suodin, käytännön herkkyys voi olla vain ISO 6–25, vaikka filmin nimellinen herkkyys on ISO 400. Tässä tilanteessa on suositeltavaa käyttää jalustaa ja ja kuvata muutama kuva eri valotuksilla, jotta löytää parhaan tuloksen. Jos IR-filmiä käytetään ilman suodinta, se toimii kuten tavallinen mustavalkofilmi ja valotus onnistuu normaaleilla arvoilla. Oikea valotus kuulemma löytyy kokeilemalla, ja monelle infrapunakuvaus onkin osittain luovaa arvausta ja osittain opittua rutiinia.

IR-kuvauksessa usein puhutaan Wood-efektistä. Se on infrapunakuvaukselle tyypillinen ilmiö, jossa lehtivihreä heijastaa voimakkaasti infrapunavaloa ja saa puiden ja kasvien lehdet näyttämään kirkkaan valkoisilta tai vaaleilta valokuvassa. Samalla taivas ja vesi, jotka eivät heijasta infrapunaa, näyttävät tummilta tai lähes mustilta. Efekti luo maisemiin unenomaisen, jopa yliluonnollisen tunnelman. Ilmiö on nimetty amerikkalaisen fysikaalisen kemistin Robert W. Woodin mukaan, joka tutki infrapunavaloa jo 1900-luvun alussa.

Olen ajatellut, että kun ensimmäisissä kokeiluissa käytän infrapunalle herkkää mustavalkofilmiä ja punasuodinta, niin saan kuvaan korostunutta kontrastia, mutta et vielä täyttä infrapunavaikutelmaa. Taivas tummenee ja pilvet erottuvat voimakkaasti, kasvillisuus alkaa vaalentua ja iho saa pehmeämmän sävyn, mutta lehdet eivät vielä hehku valkoisina kuten varsinaisessa Wood-efektissä. Lopputulos muistuttaa tavallista mustavalkokuvaa, jossa on infrapunamaisia vivahteita. Tämä taitaa olla hyvä ja helppo tapa aloittaa IR-kuvauksen kokeilu ilman pitkiä valotusaikoja ja matalaa herkkyyttä, joita varsinaiset infrapunasuotimet vaativat.

Jos tällä viikolla saisi kuvattua ensimmäisen Rollein filmin ja pohtisi sen jälkeen, että jatkanko kokeiluja IR- filtterin kanssa.

Kunhan kuvailen, Kari