Point&Shoot, miten sitä on ideoitu ja toteutettu

Itsellä on paha tapa surffailla neitissä ja katsella mitä muut ovat tehneet. Ja niistä surffailuista yleensä lähtee ideat liikkeelle. Erityisesti jos minua kiinnostaa jokin aihe erityisesti. Ja kun lähdin kokeilemaan isoformaattia, niin lähdin ensin liikkeelle neulanreikäkamerasta. Ja sitten aloin pohtimaan yksinkertaistakiinteätarkenteista kameraa. Sellaista joka pakottaa keskittymään kuvaamiseen, koska isolla aukolla ei saa sumennettua taustaa. Eli sellaista maisemakameraa.

Surffaillessa osuin Dirk Fletcherin blogitekstiin, jossa hän kertoi omasta Ultralight 4×5 point and shoot– kamerasta. Tekstissä myös viitattiin Wanderlustin Travelwide– kameraan.

Dirk Fletcherin tekstistä jäi mieleen, että hän toteutti tuon Super Angulon 65/8- objektiivilla ja ilman tarkennusta. Samanlainen tuli sitten vastaan Kameratorin- sivuilla ja aloin silloin hiukan tarkemmin tutkimaan asiaa.

Speksien lukua ja pientä pohtimista

Seuraava vaihe ennen objektiivin ostoa oli selvittää, että pystyykö sen avulla tekemään tuollaisin kiinteätarkenteisen kameran. Ensin luettiin spekseistä, että piirtoympyrä täydellä aukolla on 133 milliä ja aukolla 22 153.5 milliä. Eli kun 4×5 lävistäjä on noin 152 milliä, niin himmentämällä tuon pitäisi toimia ilman vinjetointia.

Ja sitten hiukan pohtimista, että voisiko tuon saada toimimaan ilman tarkennusta. Erilaiset DOF- laskurit kertovat siitä, että millaisia tarkennusalueet ovat. Ja nopealla kokeilulla huomasi, että kameran voi tarkentaa aukolla 8 hyperfokaaliseen pisteen ja silloin kaikki on kohtuu terävää jostain 2.5 metristä eteenpäin. Aukolla 22 laskurin mukaan terävyysalue alkaa jostain puolestoista metristä.

Tuolla perusteella ainakin maisekuvauksen pitäisi onnistua hyvinkin sujuvasti ja ehkä myös katukuvauksenkin. Ainakin kirkkaina päivinä.

Eli laskelmien jälkeen objektiivi lähti tilaukseen ja sain itselleni tuollaisen.

Vähän mitoitusta

Tuosta samasta Super Angulonin speksistä löytyi myös yksi tärkeä tieto eli ns. flange focal distance eli etäisyys bajonetin reunasta filmitasolle eli se on äärettömään tarkennettaessa 70 milliä. Ja tämän jälkeen pitä päättää, että tuleeko puinen vaiko 3d- tulostettu kamera.

Päädyin jälkimmäiseen ja tein tuolla keväällä ensimmäisen proton. Se on aloituskuvassa ja näyttää olevan kuin vanhasta DDR:stä kotoisin. Siinä on kokeiltu idea sekä tehty ensimmäisen kerran 4×5″ kasetille paikka. Idea 4×5″ perän tekemisestä löytyi blogista.

Ja koska päätin tehdä kameran 3D- tulostamalla, niin piirsin sen versiot FreeCadillä ja osat on tulostettu 3D- tulostimella. Ensimmäinen versio PETG- materiaalista ja nykyinen kakkosversio PLA:stä. Kolmas versio tulee sitten jostain muusta materiaalista.

Kameran takaosa on oikeastaan se hankalin kohta eli tehdä kasetille oikean kokoinen ja oikein muotoiltu paikka sekä miettiä miten kasetti on helppo laittaa paikoilleen. Loppu on käytännössä laatikon tekoa eli saada etulauta + objektiivi oikealle paikalle.

Tämän hetkinen versio näyttää tältä ja ensimmäisten koeruutujen jälkeen tuli mieleen pari kehitysajatusta. Eli kuinka tuosta saa käsivaralta käytettävän kameran.

Eli uskoisin, että seuraavaan versioon tulee mukaan mahdollisuus käsikahvan käyttöön sekä pari varustekenkää. Silloin saisi helpolla tuohon kiinni vanhanaikaisen urheilu- tai optisen etsimen sekä valotusmittarin. Ne helpottaisivat kameran käyttöä.

Kakkosversiossa on myös harjoiteltu ns. inserttien käyttöä eli lämmöllä kiinnitettäviä messinkisiä kierteitä. Noiden käyttö helpottaa rakentamista ja myös mahdollistaa kameran helpon muuttamisen.

Kameralla on keritty kuvaamaan pari kuvaa ja kuvaaminen on aika haastavaa käsivaralta tai tuettuna harmaina päivinä. Eli kuvat tärähtää helpolla ja aukkoa saa pitää täysin auki. Mutta uskoisin, että kyllä tuolla saa tarkennuksen testaamisen jälkeen kivaa kuvaa. Alla oleva kuva on kuvattu Fomapan 100- filmille kameraa tukien. Eli 1/4 sek, f:8.

Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…