Tehdään neulanreikäkamera
Sain viime viikon lopulla ajatuksen, että teen itselle laajakulmaisen neulanreikäkameran. Eli ajattelin, että olisi kiva, jos sen kuvakuma vastaisi noin 20 millisen kinofilmikameran kuvaa. Eli saisi aika laajakumaista kuvaa kuvattua. Ja toinen ajatus oli se, että yritän tehdä mahdollisimman pienikokoisen 4×5″ filmiä käyttävän laitoksen. Sellaisen, jonka saa reppuun mukaan.
Neulanreikäkameran suunnittelu on oikeastaan aika suoraviivaista. Kun tiedät polttovälin ja filmikoon, niin voit laskea sen perusteella neulanreiän koon. Sieltä tulee myös se tärkein tieto kuvaamista varten eli mitä aukkoa käytetään valotuksen määrittelyssä.
The usable image area of a 4×5 film is about 95 x 120 mm. Using the Pythagorean theorem, the diagonal is 153 mm.
Tuo diagonaali auttaa kahdessa eri asiassa. Ensimmäinen on se, että polttovälin päättämisen jälkeen tuon avulla voi laskea kämeraan tulevan neulanreiän koon. Ja toinen on se, että tuon avulla saa selville ns. crop factorin eli sen mitä kinokoon polttoväliä tuo oma polttoväli vastaa. Crop factoriksi annetaan 4×5″ filmille usein 0.27-0.28.
Ja kun ajattelin itselle neulanreikäkameraa, jonka polttoväli vastaisi noin 20 mm kinofilmi objektiivia, niin crop factorilla laskettuna (20/0.28) polttoväliksi tulisi noin 71-72 milliä. Eli tämä olisi etäisyys neulanreiästä filmitasolle. Ja päätin, että teen 70 millin polttovälillä olevan kameran.
Seuraava vaihe oli sitten neulanreiän määrittely ja sen tekee nopeasti Mr Pinholen laskurilla. Eli syötetään sinne arvot ja katsotaan millaiseen neulanreikään päädytään.
Eli itse päädyin laskurilla 0.4 millin neulanreikään. Ajattelin, että tuo on kaikista helpoin tehdä neulan avulla. Optimaalinenhan olisi noin 0.36 milliä halkaisijaltaan. Ja tiedän, että tuolla polttovälillä on pieni mahdollisuus siihen, että kamera hiukan vinjetoi.
Ja sitten tekemään
Päätin tehdä kameran 4×5″ tuumaisen kasetin ympärille eli ensimmäinen vaihe oli selvittää millainen ”kameranperän” pitää olla. Pienen googlauksen jälkeen osuin sivulle, jossa tehtiin 4×5″ filmille kameraperää.
Sieltä löytyi suoraan mitoitusohjeet eli tarvinnut itse lähteä mittaamaan kasetista mittoja. Tuo nopeutti tekemistä aika paljon ja sai itse lähteä tekemään omaa ratkaisua.
Oma ratkaisu on 3D tulostettu kamera ja se on piirretty nopeasti Freecadillä ja suunnittelussa tehty pari tyhmää virhettä. Ja pari yksinkertaista ratkaisua. Minulla kasetti on paikoillaan hiusponnareilla.
Lopputulos oli läppäsulkimella varustettu 70 millisellä polttovälillä varustettu kamera. Kohtuullisen kevyt ja pienikokoinen.
Entä se neulanreikä
Tälläisen kameran kriittisin osa on neulanreikä. Se oikeastaan määrittelee kuvan laadun. Neulanreikiä saa valmiina eli ne on tehty laserilla polttamalla. Esim. Teknofokuksella näyttää olevan niitä.
Tällä kertaa tein reiän itse. Tekeminen on yksinkertaista:
- Ostetaan limutölkki ja juodaan se tyhjäksi.
- Leikataan siitä halutun kokoinen pala ja hiotaan tuo alumiini niin ohueksi kuin pystyy
- Tökätään neulalla siihen reikä
- Hiotaan pinnat tasaisiksi
Itse tein tuon neulalla tökkäämisen kaksi vaiheisesti. Ensin tein pienen alkureiän ns. hyönteisneulalla ja lopullisen reiän 3D- tulostimen puhdistusneulalla. Se on noin 0.4 milliä. Ja lopuksi hioin pinnat tasaiseksi.
Olisin voinut kuvata reiän makrokuvauksena ja sieltä tarkistaa sen pyöreyden ja koon. Mutta jätin sen tällä kertaa väliin ja luotin onnistumiseen.
Ja mitä se kamera saa aikaiseksi
Kuvasin eilen kaksi koekuvaa. Keli oli todella harmaa ja sateinen, mutta kuvia silti syntyi. Neulanreikäkuvauksessa valotusajat menee helpolla (tai aina) sekuntien mittaiseksi eli kuvatessa pitää valotuksen mittauksen lisäksi muistaa korjata sitä. Ai kertoo asiasta näin:
Mustavalkofilmillä (ja värifilmeilläkin) esiintyy resiprookkilain poikkeama eli ”reciprocity failure”. Normaalisti valotus toimii niin, että jos kaksinkertaistat ajan tai aukon, saat saman määrän valoa. Pitkillä (tai joskus hyvin lyhyillä) valotusajoilla filmi ei kuitenkaan käyttäydy lineaarisesti: valoherkkyys laskee.
👉 Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos mittari sanoo esim. 1 minuutin, filmi tarvitsee todellisuudessa enemmän, vaikka 1,5–2 minuuttia, jotta kuva ei jää alivalotetuksi.
Lisäksi kontrasti ja sävyt voivat muuttua, koska eri aallonpituudet reagoivat eri tavalla. Siksi monet filmivalmistajat antavat taulukoita tai kaavoja, joilla korjataan pitkien valotusten eksaktia aikaa.
Tuolla lopussa tärkeä muistutus eli filmivalmistajat antavat taulukoita tai laskentakaavan valotuksen korjaamiseen. Esim. Fomapan 100 filmin datasheet kertoo seuraavaa:
Eli valotusajoista tulee helpolla melkoisen pitkiä. Ja laitetaan loppuun ensimmäiset testikuvat:
Jälkimmäisessä kuvassa on mielenkiintoinen virhe. En tiedä onko se heijastuma tai flare. Vai onko se filmillä oleva virhe.
Testikuvien perusteella tuollakin kameralla voi kuvata ja kun se on kivan pienikokoinen, niin saatan sen väliin ottaa retkille mukaan.
Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…
