Pysäytyskuvia

Joskus vuosia tai oikeastaan vuosikymmeniä sitten luin kirjastosta vastaantullutta Stephen Daltonin Caught in Motion- kirjaa. Kirja on 1980- luvun alkupuolelta ja se sytytti mielenkiinnon liikkeen pysäyttämiseen. Toinen insipraatio oli ja on edelleen Papa Flash eli Harold Edgerton. Kuten nimikin kertoo, niin kyse on henkilöstä, joka hallitsi salaman käytön.

Tuolloin 1980- luvulla oppi nopeasti sen, että liikkeen pysäyttämisessä pimeys on ystävä. Se mahdollisti kuvan ottamisen halutulla hetkellä. Eli kuvanottamisessa pystyi oikean ajoituksen tekemään salamalla kameran sijaan ja kohteen sai kohdalleen hyvinkin helposti.

Käytän edelleen samaa tekniikkaa erilaisten studio oloissa kuvattuissa pysäytyskuvissa. Pimeä huone, suljin auki ja ohjaan salamalaitetta. Se on yksi syy, miksi minulla vanhanaikaisia manuaalisesti säädettäviä tyristoriohjattuja salamalaitteita. Saan säädettyä tehon helpolla ja laukaistua salaman yksinkertaisesti oikosulkemalla täsmäysjohdon navat.

Luodin kuvaaminen

Joskus 1980- luvun lopulla sain yhden kaverin kanssa kuningasidean eli kuvataan ”klassinen luoti menee pelikortista läpi”- kuva. Tuumasta toimeen ja kuvaamaan. Perusidea oli selvä eli ammutaan kohtuullisen pimeässä pelikorttia ja otetaan kuva. Ja hoidetaan valotus oikea-aikaisesti välähtävän salaman avulla.

Tuossa oli oikeastaan kaksi haastetta eli miettiminen koska luoti menee pelikortin läpi ja millä salamaa ohjataan eli kuinka saadaan salama syttymään oikea aikaisesti. Ongelma oli loppupeleissä helppo ratkaista eli piti rakentaa pyssyn piipun päähän joku mekanismi, joka ohjaa salamaa.

Tuon mekanismin teko oli lopuksi helppo eli siinä käytettiin apuna mekaanista relettä ja alumiinifoliota. Ja kun ase oli ilmapistooli, niin se oli aika turvallinen tapa.

Piipun päässä oli alufoliosta tehty tehty ”sulake” joka katkesi ammuttaessa ja samalla sulki releen. Rele sitten laukaisi salaman. Loppupeleissä hyvin yksinkertainen ratkaisu: rele, vähän johtoa ja yksi patteri.

Ja lopullinen kuva syntyi kahdella rullaisella filmiä. Ensimmäisellä etsittiin se, että kuinka kaukana luoti on pistoolin piipusta salaman välähtäessä eli selvitettiin releen viive. Ja toisella ammuttiin pelikorteista läpi. Ongelma oli oikestaan hyvin helppo ratkaista.

Valitettavasti en enää itse löydä kuvia tuosta jutusta, mutta kaverilla on vielä oma versionsa.

Nykyään ohjaus Arduinolla

Nykyäänkin silloin tällöin kuvailen samalla tekniikalla kuvia, mutta releen sijaan ohjaan salamaa Arduinolla ja erilaisilla antureilla. Ylempänä oleva ilmapallon puhkeamiskuva on kuvattu äänianturilla ja allaoleva on kuvattu valoportilla. Siinähän ammutaan herneellä kertakäyttöpikariin.

Kuvassa näkyy lasin oikeassa reunassa musta pallo eli se on kuivattu herne. Eli kertakäyttöpikareita on ammuskeltu herneillä ja ns. kumihanskalutkulla eli putken päässä on kumihanskan sormi. Se tekee putkesta kivan ja aika tarkan ritsan.

Mitä näistä on oppinut

Näitä kuvia kuvatessa on oppinut hyvinkin sen ajatuksen, että kuvaa ei oikeastaan oteta vaan se tehdään. Kun ennakkosuunnitelee, pohtii ja toteuttaa kuvassa tarvittavat asiat niin usein riittää yksikin kuva. Eli kuva on tehty niin valmiiksi, että sen voi näppäistä.

Alla oleva Muumi- muki kuva on otettu yhdellä kerralla. Ensin hiukan tehtiin kokeiluja ja sitten lopullinen asetelma ja otettiin kuva. Eli ajoitus ja valot oli kokeiltu ennakkoon ja sitten asiat paikoilleen ja yksi ainoa kuva.

Ja jos nämä alkavat kiinnostamaan, niin oman rakentamisen sijaan nykyään pääsee pitkälle esim. Pluto triggerillä tai Hähnelin triggerillä. Tai sitten vain itse rakentamalla ja opettelemalla.

Kunhan taas ajankulukseni kuvailen, Kari…