Syväterävyys ja sen aistiminen

Moni valokuvaaja tutustuu syväterävyyteen (Depth of Field, DOF) erilaisten laskureiden kautta. Syötät polttovälin, aukon ja etäisyyden, ja saat ulos numeroita: terävyys alkaa täältä ja loppuu tuonne. Nämä laskurit ovat hyödyllisiä ja samalla myös rajallisia. Ne perustuvat yksinkertaistuksiin, jotka eivät ota huomioon sitä, miten ihminen todella kokee kuvan terävyyden.

Syväterävyys ei nimittäin ole pelkkä kuvan fyysinen ominaisuus. Se on aistihavainto. Ja tämä havainto riippuu monesta asiasta:

• Kuvan katselukoko ja etäisyys: pieni some-kuva puhelimen näytöllä näyttää usein kokonaan terävältä, vaikka tausta olisi oikeasti selvästi pehmeä. Suurennettuna 3×50 cm printiksi terävyysalue voi tuntua hyvinkin kapealta.
• Silmän erotuskyky: ihmissilmä ei näe kaikkea, eikä kaikkia eroja huomaa pienessä koossa – mutta suuressa kuvassa jokainen virhe ja epäterävyys paljastuu.
• Käytetty esitysalusta: painettu kuva, korkearesoluutioinen näyttö ja vaikkapa Instagramin pakkaama kuva esittävät terävyyden kaikki eri tavoin.

Tästä syystä esimerkiksi aukko ”täysin levällään” kuvaaminen ei ole aina paras ratkaisu. Hienosti sumea tausta voi somekuvassa näyttää täydelliseltä, mutta suurennettuna tulosteeseen tarkennusalue voi olla niin ohut, että lopputulos näyttää epäonnistuneelta. Eri medioihin pitäisi siis miettiä myös eri syväterävyyttä.

Syväterävyyden aistiminen eri katselutilanteissa:

Katselutilanne	Kuvan koko	Katseluetäisyys	Aistittu syväterävyys	Huomio
Puhelimen ruutu (esim. Instagram)	~5–10 cm	~30 cm	Laaja – kaikki näyttää melko terävältä	Taustan epäterävyys voi jopa hävitä.
Tietokoneen näyttö (esikatselu)	~20–30 cm	~50–70 cm	Kohtalainen – tarkennusalue näkyy selkeämmin	Riippuu näytön tarkkuudesta ja zoomista
Pienikokoinen paperikuva	~10×15 cm	~30 cm	Kohtalainen – riippuu kuvan laadusta	Usein silmä ei erota tarkkaa DOF-aluetta
Galleriaprintti tai suurennos	30×50 cm tai suurempi	~1 m	Kapea – tausta erottuu selvästi epäterävänä	Pienikin tarkennusvirhe näkyy selvästi
Valokuvan täysresoluutio zoomattuna	Virtuaalisesti >1:1	Ruudulla läheltä	Erittäin kapea – vain tarkka alue terävä	Tuo esiin linssin ja tarkennuksen rajoitteet

Miksi sama aukko ei näytä samalta eri kameroissa?

Usein sanotaan, että ”f/2.8 on f/2.8 riippumatta kamerasta”. Tämä pitää paikkansa puhtaasti valon määrän suhteen, mutta syväterävyyden ja lopputuloksen kannalta se ei ole koko totuus.

Kun vertaillaan eri kennokokoja (esim. croppi vs. full frame vs. keskikoko), ei riitä, että vertaillaan vain aukkoja ja polttovälejä. Lisäksi täytyy ottaa huomioon myös kuvan suurennossuhde lopulliseen katselukokoon.

Pienemmältä kennolta (esim. APS-C) otettu kuva täytyy suurentaa enemmän, jotta se saadaan samaan fyysiseen kokoon isossa tulosteessa kuin täyden koon (full frame) tai keskikoon kameralla otettu kuva.

Eli vaikka käytettäisiin samaa aukkoa ja polttoväliä, croppikennon kuva näyttää visuaalisesti terävämmältä taustaltaan, mutta vasta sitten, kun kuvia tarkastellaan saman kokoisina (esim. printtinä seinällä).

Kamera	Kennon koko	Objektiivi	Aukko	Tulostuskoko	Aistittu syväterävyys
APS-C	1.5x crop	50 mm	f/2.8	30×45 cm	Näyttää syväterä-vämmältä (enemmän taustaa terävänä)
Full Frame (FF)	1.0x	50 mm	f/2.8	30×45 cm	Pehmeämpi tausta – visuaalisesti lyhyempi DOF
Keskikoko (MF)	~0.79x crop	50 mm eq.	f/2.8	30×45 cm	Vielä ohuempi DOF – tausta selvästi utuisempi

Jokainen kuva on tulostettu samaan fyysiseen kokoon. Pienempi kenno vaatii kuitenkin suuremman suurennoksen, jolloin DOF näyttää erilaiselta.

Eli siis miksei Instassa “bokeh” näytä yhtä vaikuttavalta kuin suuressa vedoksessa? Se juontaa juurensa pienestä näytöstä eli syntyy helpolla pitkä syväterävyys.

• Pieni suurennossuhde (puhelimen ruudulla kuva on jo valmiiksi pienikokoinen) tekee kuvasta terävän oloisen, koska silmä ei erota epäterävyyttä kuvasta.
• Silmän erotuskyky riittää havaitsemaan yksityiskohdat lähikatselussa, mutta kun kuva on vain muutaman sentin levyinen, jopa f/1.4-aukon “bokeh” saattaa näyttää lähes terävältä.
• Tuloksena on vaikea saada aitoa “kapeaa DOF:ää” some-ruudulla: taustan pehmeys häviää pakkausten ja pienen koon peittoon.

Siksi valokuvaajan kannattaa miettiä, mille alustalle kuva tehdään ja valita kalusto ja asetukset sen mukaan.

Silmä asettaa rajan sille, mitä näemme terävänä

Valokuvan terävyys ei ole vain tekninen ominaisuus. Se on myös tulkintaa siitä mitä näemme. Ihmissilmän erotuskyky on rajallinen: se pystyy erottamaan yksityiskohtia vain, jos ne ovat riittävän suuria ja tarpeeksi kaukana toisistaan. Silmän erottelukyky on keskimäärin noin 1 kaariminuutti, eli 1/60 astetta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että noin 100 metrin päässä yksityiskohdan täytyy olla vähintään 3 cm kokoinen, jotta se näkyisi erillisenä. Tätä pienempi yksityiskohta jää silmältä huomaamatta. Se näkyy vain epäselvänä alueena tai sulautuu ympäristöönsä.

Tämä sama periaate pätee valokuviin. Jos valokuvassa epäterävyysalueen sumeus on niin hienovaraista, että sen yksityiskohdat jäävät silmän erotuskyvyn alapuolelle, katsoja ei havaitse sitä epäterävyytenä. Hän kokee koko alueen terävänä. Siksi syväterävyyden aistiminen ei riipu vain kameran asetuksista, vaan myös siitä, miten suurena ja millä etäisyydellä kuvaa katsotaan. Toisin sanoen: kuvan terävyysalue näkeminen alkaa silmästä.

Hyvä kuvaaja ymmärtää miltä kuva näyttää

Syväterävyys ei ole vain numerolaskentaa, eikä hyvä valokuva synny pelkästään aukko levällään kuvaamisesta. Todellinen syväterävyyden ymmärtäminen vaatii kahta asiaa:

• tietoisuutta siitä, miten kuvaa ollaan esittämässä
• ymmärrystä siitä, miten ihminen näkee ja aistii terävyyttä.

Pieni some-kuva ja galleriavedos ovat kaksi aivan eri asiaa. Eli sama syväterävyys ei näytä niissä samalta. Silmän erotuskyky, katselukoko ja etäisyys vaikuttavat siihen, missä kohtaa terävyys “alkaa” ja missä se “loppuu”. Siksi hyvä kuvaaja ei vain hallitse tekniikkaa, vaan myös hahmottaa katsojan kokemuksen: mikä näyttää oikeasti terävältä, missä sumeus toimii ja milloin vaikutelma toimii paremmin kuin teoria.

Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…