Valotuksen pyhä kolmio

Valotuksen pyhä kolmio eli aukko, valotusaika ja ISO on vähän kuin kameran kielioppi. Kun ymmärtää, miten nämä kolme vaikuttavat toisiinsa, kuvaaminen muuttuu paljon helpommaksi. Sen sijaan että arpoisi asetuksia, osaa ennakoida, mitä tapahtuu kun muuttaa yhtä niistä.

Kysehän on siitä, että ymmärtää mitä mikäkin tekee. Ja myös ymmärryksestä siitä, että miten mikäkin vaikuttaa toisiinsa. Lyhyesti:

Valotuksen kolmiossa jokainen säätö vaikuttaa toisiin. Eli jos muutat aukkoa, aikaa tai ISOa, pitää vähintään yhtä muuta säätää tasapainon säilyttämiseksi.

Syväterävyys

Ensimmäinen asia, joka valotuskolmiosta pitää sisäistää on syväterävyys. Se kertoo siitä, kuinka laaja alue kuvassa näyttää terävältä. Ja se määräytyy kolmen tekijän yhdistelmästä: polttovälistä, kohteen etäisyydestä ja aukosta. Mitä pidempi polttoväli, lähempänä oleva kohde ja suurempi aukko, sitä kapeammaksi terävyysalue käy. Vastaavasti lyhyempi polttoväli, kauempana oleva kohde ja pienempi aukko tuottavat laajemman terävyysalueen.

Aukkoarvot toimivat päinvastoin kuin voisi kuvitella: mitä pienempi f-luku, sitä suurempi aukko ja enemmän valoa. Kun aukkoa pienentää, f-luku kasvaa ja valoa pääsee vähemmän. Tämä johtuu siitä, että f-luku on polttovälin ja aukon halkaisijan suhde.

Täysaukkojen sarja kulkee karkeasti näin: f/1 – f/1.4 – f/2 – f/2.8 – f/4 – f/5.6 – f/8 – f/11 – f/16 – f/22. Jokainen askel puolittaa tai kaksinkertaistaa valon määrän. Kun aukkoa pienennetään, valoa pääsee vähemmän, joten kameran pitää kompensoida joko pidemmällä valotusajalla tai korkeammalla ISO-arvolla. Vastaavasti jos valotusaikaa lyhennetään tai ISOa lasketaan, aukkoa täytyy suurentaa, jotta valotus pysyy samana.

Valotusaika

Valotusaika määrää, kuinka kauan kenno altistuu valolle. Lyhyt aika pysäyttää liikkeen ja estää tärähdykset, pitkä aika tallentaa liikettä. Se on yksi valotuksen kolmion kulmista – aukon ja ISO:n ohella se vaikuttaa siihen että kuva on oikein valotettu.

Tilanne / kohde	Valotusaika (suositus)	Huomio valotuksen kolmioon
Maisema (liike vähäistä)	1/60 s tai pidempi	Aukkoa ja ISOa voi säätää laajemmin
Henkilömuotokuva (paikallaan)	1/125 – 1/250 s	Aukko ja ISO valitaan terävyyden ja valon mukaan
Urheilu / nopea liike	1/500 – 1/2000 s	Lyhyt aika vaatii usein isomman aukon tai korkeamman ISO:n
Lapsi / lemmikki sisällä	1/250 – 1/500 s	ISO voi joutua nostamaan hämärässä
Panning / liike-efekti	1/30 – 1/60 s	Liikettä seurataan kameralla, ISO ja aukko kompensoivat valoa
Pitkä valotus (vesi, yöt)	1 s – useita minuutteja	Tarvitaan jalusta, pieni aukko, matala ISO

Valotusaika määrää, kuinka liike pysähtyy kuvassa. Lyhyt aika pysäyttää nopean liikkeen, pitkä aika tallentaa sen. Siksi aikaa pitää aina arvioida sen mukaan, kuinka nopeasti kohde liikkuu, ja säätää aukkoa ja ISOa valon tasapainottamiseksi.

ISO- arvo

ISO-arvo kertoo kennon herkkyyden valolle. Korkea ISO tekee kennosta herkemmän, jolloin kuva saadaan oikein valotetuksi myös hämärässä, mutta kohina lisääntyy. Matala ISO antaa puhtaamman kuvan, mutta vaatii enemmän valoa, eli pidempää valotusaikaa tai suurempaa aukkoa. ISO, aukko ja valotusaika toimivat siis yhdessä: kun yksi muuttuu, toisia täytyy säätää, jotta valotus pysyy tasapainossa.

Valotuksen kolmio: aukko, valotusaika ja ISO

Ja lopuksi vielä hiukan yhteenvetoa ylläolevista asioista eli

1. Aukko (f-luku)
   • Määrää, kuinka paljon valoa pääsee kennolle ja kuinka syvä terävyysalue on.
   • Iso aukko (pieni f-luku, esim. f/2.8) = paljon valoa, kapea terävyysalue.
   • Pieni aukko (iso f-luku, esim. f/16) = vähemmän valoa, laaja terävyysalue.
   • Kun aukkoa pienentää, täytyy kompensoida pidemmällä valotusajalla tai korkeammalla ISO-arvolla, jotta valotus pysyy samana.
2. Valotusaika
   • Määrää, kuinka kauan kenno altistuu valolle ja kuinka liike tallentuu.
   • Lyhyt aika pysäyttää nopean liikkeen, pitkä aika tallentaa liikettä.
   • Valotusaikaa säädetään aina kohteen liikkeen mukaan.
   • Aukko ja ISO tasapainottavat valoa, kun aikaa muutetaan.
3. ISO-arvo
   • Määrää kennon herkkyyden valolle.
   • Korkea ISO = enemmän valoa, mutta myös kohinaa; matala ISO = puhtaampi kuva, mutta vaatii enemmän valoa valotusajalla tai aukolla.
   • ISOa säädetään usein, kun aukko tai valotusaika ei yksin riitä oikeaan valotukseen.

Aukko, valotusaika ja ISO toimivat käsi kädessä. Muutettaessa yhtä, ainakin yhtä muuta täytyy säätää, jotta kuvan valotus pysyy tasapainossa. Kun ymmärtää, miten nämä kolme vaikuttavat toisiinsa, kuvauksesta tulee ennakoitavaa ja hallittua.

Näitä on helppo harjoitella kun opettelee asian kerrallaan. Aika nopeasti oppii sen, että kun aukkoa pinennetään (iso luku) niin valotusta pitää kompensoida joko ajan tai ISOn kautta. Ja kun kokeilee eri vaihtoehtoja, niin oppii ymmärtämään miksi kuva väliin kohisee, miksi väliin syväterävyys on väärin tai miksi liike ei pysähdy haluttaessa.

Tälläistä pohdintaa tänään, Kari…