FIAP-juttuja

Täytin eilen iltasella FIAP arvonimihakemusta. Vanhoilla säännöillä olisi hakenut eri arvonimeä kuin uusilla. Eli lähden liikkeelle pahnan pohjalta eli NFIAP- arvonimestä eli novice- arvonimestä. Vanhoilla säännöillä olisin hakenut vanhaa aloitus arvonimeä eli AFIAPia. Hakemusta täytellessä mietin mitä järkeä tässä on. Sehän on vaan arvonimi, josta ei ole mitään hyötyä.

Toisaalta, jos asiaa katsoo toisesta suunnasta, niin arvonimet ovat tavoitteita. Ne kertovat jollain tasolla näyttelyissä pärjäämisestä ja ehkä myös omien taitojen kasvamisesta. Eli nämä arvonimet ovat eläkepäivien harrastus, ja haluan nähdä jollain tasolla oman kuvaamiseni kehittyvän.

Eilen hakemusta täyttäessä totesin, että minulla on 42 hyväksyntää 16 eri maasta. Töitäkin on jo riittävästi AFIAP-tasolle saakka. Koska arvonimiä voi hakea vain yhden vuodessa, seuraavaa haen tähän aikaan ensi vuonna. Se tarkoittaa 33 hyväksynnän saamista näyttelyistä.

Tuo 33 hyväksyntää olisi selvä tavoite. Voisin tavoitella sitä samalla tavalla kuin nyt haussa olevaa NFIAP-tasoa. Se on haettu kuvilla, joita olen ottanut omilla retkillä ja paikallisissa kuvausmiiteissä. Itse puhun noista kuvista sellaisina vasurilla otettuina räpsyinä.

Eli kuvissa on mukana myös sellaisia, joilla on testattu erilaisia tekniikoita, kuten yllä olevassa Tullintori-nimisessä kuvassa. Hyönteiskuvat on otettu pyöräretkillä, ja aika monta potrettia on syntynyt juttelun lomassa miiteissä.

Jos katson hiukan pidemmälle kuin tuohon AFIAP-tasoon, niin hyväksyntöjen lisäksi EFIAP-tasolle tarvitsen myös 40 erilaista kuvaa ja paljon hyväksyntöjä. Tällä hetkellä erilaisia hyväksyttyjä kuvia on muuten 24 kappaletta.

Nuo 16 puuttuvaa kuvaa voisivat hyvin ohjata sekä AFIAP- että EFIAP-tasojen kuvaamista. Tällä hetkellä otan kuvia kävelemällä tai pyöräilemällä ja kuvailemalla mieleisiä aiheita – aivan kuten moni muukin kuvaaja tekee.

Jäin kuitenkin pohtimaan, että kun seuraava tavoite on 16 hyvää kuvaa, pitäisikö omaa kuvaustyyliä hiukan muuttaa. Samalla voisi opetella yhä enemmän sitä ajatusta, että hyvä kuva tehdään, ei oteta. Eli panostaa kuvan tekoprosessiin enemmän – suunnitteluun, ottamiseen ja jälkikäsittelyyn. Toisin sanoen opetella kuvaamaan oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Tuo 16 kuvan haaste olisi sopiva. Myös FIAP:n säännöt tukevat sitä. Jos siis katson ensi syksyn sijaan kahden vuoden päähän, 16 hyvää uutta kuvaa voisi olla hyvä tavoite. Erityisesti, kun yhdellä kuvalla saa käsittääkseni olla tulevaisuudessa enintään 10 hyväksyntää. 16 kuvaa tarkoittaisi siis 160 hyväksyntää.

Ajattelen, että tämä voisi olla hyvä haaste sekä ensi vuodelle että sitä seuraavalle oman kehittymisen kannalta. Eli opetella suunnittelemaan ja toteuttamaan kuvia, jotka puhuttelevat tuomaristoa. Toisin sanoen opetella tekemään ja rakentamaan kuvia nykyisen ottamisen (lue: räpsimisen) sijaan.

Luulen, että tämä on seuraava askel AFIAPia kohti mentäessä eli keskittyä kuvaamisprosessissa enemmän kuvien tekemiseen kuin ottamiseen. Eli siihen, että yhä useampi kuva on ennakkoon suunniteltu, olipa kyse sitten hyönteis-, katu- tai muusta kuvasta. Että kuvasta on jo visio valmiina ennen kuvaamista.

Tälläistä kuvaamista tänään, Kari…