Vähän lisää tekijäoikeuksista: Taloudelliset oikeudet

Posted on by

Aikoinaan valokuvaamon asiakas osti konkreettisen paperivedoksen, ja siksi alettiin puhua kuvien myynnistä. Digiaikana kyse on kuitenkin harvoin kuvan omistajuuden siirrosta, vaan yleensä käyttöoikeuden myöntämisestä. Kielen perinne elää yhä, vaikka todellisuudessa valokuvaaja harvoin luopuu omista tekijänoikeuksistaan kokonaan.

Monet kuvaajat kokevat yhä myyvänsä valokuvia konkreettisina tuotteina, eivätkä ajattele kyse olevan käyttöoikeuksien myynnistä. Tämä juontaa juurensa aikaan, jolloin asiakas sai käteensä paperivedoksen ja asia oli sillä selvä. Digitaalisessa ympäristössä tilanne on kuitenkin toinen: asiakas ei osta kuvan omistajuutta, vaan oikeuden käyttää sitä tietyllä tavalla.

Juuri tästä syystä sopimukset voivat tuntua monista vaikeaselkoisilta. Niissä ei puhuta valokuvasta esineenä, vaan määritellään yksityiskohtaisesti, missä medioissa, kuinka laajasti ja kuinka pitkään kuvaa saa hyödyntää. Kun kuvaaja ymmärtää tämän eron, sopimusten lukeminen ja oman työn arvon hahmottaminen helpottuvat merkittävästi.

Oikeastaan on kyse IPR- oikeuksista

Valokuvaajan kannattaakin opetella näkemään oma työnsä aineettomana omaisuutena, ei vain yksittäisinä kuvina. Kuvan arvo ei rajoitu siihen, että asiakas saa yhden printin tai tiedoston, vaan siihen, miten kuvaa voidaan käyttää erilaisissa yhteyksissä. Tämä ajattelutapa muuttaa paljon: kuva ei ole kertaluonteinen tuote, vaan käyttöoikeuksien kokonaisuus, joita kuvaaja hallitsee ja voi myöntää oikeuksia eri tarkoituksiin. Kun oma työ ymmärretään käyttöoikeuksien kautta, se antaa paremmat mahdollisuudet hinnoitteluun, sopimusten hallintaan ja ennen kaikkea siihen, että kuvaa voidaan hyödyntää monipuolisesti myös alkuperäisen käyttötarkoituksen ulkopuolella.

Kun kuvaa ajatellaan aineettomana omaisuutena, sen käyttömahdollisuudet monipuolistuvat. Esimerkiksi:

  • Printtimyynti – taidevedokset, näyttelykuvat, albumit ja muut fyysiset tuotteet.
  • Julkaisut – lehdet, kirjat, oppaat ja digitaaliset julkaisut.
  • Kaupallinen lisensointi – yritysten mainokset, verkkosivut, pakkaukset tai brändimateriaali.
  • Kuvapankit ja verkkokaupat – kuvan myynti laajemmalle yleisölle kertamaksulla tai rojaltipohjaisesti.
  • Yksinoikeudet – tietylle asiakkaalle voidaan myöntää yksinoikeus käyttää kuvaa rajatun ajan tai tietyssä yhteydessä.
  • Johdannaisteokset – kuvan käyttö pohjana muille tuotteille, kuten julisteille, kalentereille tai vaikkapa sisustustekstiileille.

Ammattimaisessa valokuvauksessa on tärkeää pohtia jo kuvaustilanteessa, mihin kaikkeen asiakas saa kuvia käyttää. Käyttöoikeudet voidaan rajata tarkasti: esimerkiksi asuntomyyntikuvia voidaan antaa vain yhden toimiston markkinointiin tai vaihtoehtoisesti koko ketjun ja konsernin käyttöön. Samoin yrityskuvissa, tapahtumakuvissa tai brändimateriaaleissa voidaan määritellä se, että saako kuvaa käyttää vain verkkosivuilla, sosiaalisessa mediassa, painotuotteissa tai laajemmin kaikissa kanavissa. Näiden rajauksien määrittely on olennainen osa sopimusta ja vaikuttaa suoraan kuvan hinnoitteluun, sillä laajempi ja monipuolisempi käyttöoikeus on asiakkaalle arvokkaampi. Selkeä rajaus auttaa myös kuvaajaa hallitsemaan omaa aineetonta omaisuuttaan ja suojaamaan tekijänoikeuksiaan.

Lopulta valokuvaajan on tärkeää ymmärtää, mikä on hänen todellinen myyntituotteensa. Hääkuvaus, mainoskuvaus tai muu kuvaustilanne on vain tapa tuottaa sisältöä. Itse tuote on tosiasiassa valmiiden kuvien käyttöoikeudet. Kuvaaja myy mahdollisuuden käyttää kuvia tietyissä yhteyksissä, määräajaksi ja halutulla tavalla. Kun tätä ajattelutapaa sovelletaan, valokuvaaja voi hallita omaa aineetonta omaisuuttaan, määritellä käyttöoikeuksien laajuuden ja hinnoitella työnsä sen mukaisesti. Samalla varmistetaan, että kuvia hyödynnetään toivotulla tavalla ja tekijänoikeudet pysyvät hallinnassa.

Kunhan pohdin, Kari…