FIAP ja DIY-kamerat

Osallistun silloin tällöin FIAP- näyttelyihin. Alkuperäinen tavoitteeni eli AFIAP on tällä hetkellä saavutettu eli teen sille hakemuksen syksyllä. Ja nyt pääsääntöisesti tähtään EFIAP- arvonimeen, mutta sinne mennessä ajattelin kuvata enemmän sitä oman näköistä ja itselle mieluisaa tekniikkaa käyttäen. Voisin hankkia sen samantasoiosilla kuvilla mitä käytän, muttei se tällä hetkellä täytä toiveitani.

Minulla on nykyisissä hyväksynnöissäni muutama filmikuva mukana ja ajattelin sillä saralla hankkia hiukan lisääkin filmikuvia hyödyntäen. Esimerkiksi aloituskuvana on Cinestillin 800T- filmillä kuvattu tunnelbanakuva ja sen on kerännyt tähän mennessä 5 hyväksyntää eli viiden seuraavan hyväksynnän jälkeen se joutuu arkistoon. Kuva on muuten hyväksytty mm. Suomess, Intiassa, Serbiassa, Aferbaitzanissa ja Turkissa. Ja kuva on ollut aina ns. Open Color- luokassa. Syynä on ollut se, että valoissa on aika hyvät halot ja en ole varma ymmärretäänkö niitä dokumentaarisimmissa luokissa.

Mutta sitten minulla on pari muutakin filmikuvaa läpäissyt näyttelyyn. Ja niiden ominaispiirre on se, että ne ovat kuvattu ns. DIY- kameroilla. Esim. ylläoleva kuva on kuvattu oikeastaan lähes ensimmäisellä kiinteätarkenteisella 6×9 formaattia kuvaavalla kameralla. Ja tuo on kelvannut neljässä eri näyttelyssä ja kaikki näyttelyt ovat olleet aasian puolella eli mm. Hong Kongissa ja Singaporessa. Ylläoleva hyväksyntä on vuodelta 2024 ja Intiasta.

Tämän ja toisen DIY- kameran kuvan yhteinen tekijä on se, että kamerat ovat todella yksinkertaisia. Ne ovat kiinteätarkenteisia ja valotuksen mittaus hoidetaan puhelimella.

Minun oikeastaan ensimmäinen retkikamera oli fixfokus II eli Tominonin 75/4.5 objektiivin ja 6,5×9 laakafilmikasettien ympärille rakennettu kamera. Tuossa ajatukseni oli jälleen kerran se, että hyvä kuva pitää pystyä ottamaan suurella syväterävyydellä. Se asia kiehtoo minua edelleenkin. Tuo myös rajaa kuvaamista aika paljon johtuen siitä, että minulla on ainoastaan kaksi kääntökasettia eli pystyn kuvaamaan käytännössä neljä kuvaa. Joillain retkillä olen kiertänyt ongelmaa esim. lataamalla laivalla hytin vessassa kasetit uudestaan. Ja tällä retkikameran kuvalla on myös hyväksyntä näyttelyyn.

Tämä kuva on minun suureksi hämmästykseksi hyväksytty Serbiassa ja todennäköisesti tämä on ollut luokassa landscape. Kuvahan on joltain pikkutieltä joko Toijalan tai Valkeakosken puolelta ja kuvattu Fomapan 100- filmille. Se on muuten ainoa filmi jota löydän noihin kasetteihin.

Pitkin kevättä tein itselleni uuden retkikameran eli 120- filmiä käyttävän kiinteätarkenteisen kameran. Ja nyt on työn alla hyvin vanhahtavaa tekniikkaa käyttävä potrettikamera hyvin alkeellisella sulkimella. Lisäksi tuolta hyllystä löytyy muutaman neulanreikäkameran lisäksi vaikka 4×5″ tuumaista filmiä käyttävä point&shoot.

Luulisin, että oma digikuvaamistaso riittäisi siihen, että saan vuoden päähän EFIAP- arvonimeen vaadittavat haasteet ilman suurempaa työtä ja vaivaa, niin ajattelin vähän haastaa itseäni. Eli kuvata monochrome- luokkiin kuvia DIY- kameroilla. Siinä samalla voisi hiljalleen harjoitella hyvälaatuista analogia – digi työnkulkua ja myös yrittää hakea kuviin sisältöä.

Ja on tässä vähän ilkikurisuuttakin mukana. Eli jos onnistun saamaan hyväksyntöjä 1920- luvulla tehdyllä objektiivilla, itse tehdyllä sulkimella ja kameralla, niin voin sanoa ettei se hyvä kuva ole kamerasta kiinni.

Tälläistä kuvaamista tänään ja jos huomenna lähtisi yrittämään digin kanssa makroja. Kari…