Värilliset suotimet ja mv- kuva

Kun käytetään värisuodinta mustavalkokuvauksessa, niin osaa valon aallonpituuksista estetään pääsemästä filmille tai kennolle. Suodin päästää läpi pääasiassa oman värinsä valoa – esimerkiksi punainen suodin läpäisee punaisen sävyt, mutta vaimentaa muita värejä.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että suotimen väri toistuu kuvassa vaaleampana, kun taas vastavärit tummuvat. Esimerkiksi keltainen suodin vaalentaa ihoa ja vihreää kasvillisuutta, mutta tummentaa sinistä taivasta, koska keltainen ja sininen ovat toistensa vastavärejä.

Suotimet eivät kuitenkaan ole täydellisiä. Esim. punainen suodin saattaa päästää hieman myös oranssia tai magentaa valoa. Lopputulokseen vaikuttaa siis sekä se, mitä värejä suodin läpäisee että mitä se suodattaa pois.

Värisuotimia käyttämällä voidaan hallita kontrasteja ja korostaa tiettyjä sävyjä mustavalkokuvassa. Eli muuttaa siis kuvan tunnelmaa jo valotushetkellä.

Yleisimmät suotimet ovat seuraavat:

• Keltainen
  Tunnus: Y, X1, K2 (riippuen valmistajasta)
  – Yleisin perussuodin, toimii monipuolisesti monissa tilanteissa.
• Oranssi
  Tunnus: O, G, 022
  – Astetta voimakkaampi kuin keltainen; usein maisemakuvauksessa käytetty.
• Punainen
  Tunnus: R, 25, 29, A
  – Erittäin voimakas suodin, usein dramaattisiin tehosteisiin.
• Vihreä
  Tunnus: G, X0, 11
  – Korostaa vihreitä sävyjä, erityisesti muoto- ja kasvillisuuskuvauksessa.
• Sininen
  Tunnus: B, 47, 80A
  – Harvoin käytetty mustavalkokuvauksessa, mutta löytyy valikoimasta.

Keltainen suodin – tasapainoinen valinta

Keltainen suodin tarjoaa hyvän tasapainon vaikutuksen ja helppokäyttöisyyden välillä. Monet valokuvaajat käyttävät sitä korostaakseen pilviä taivaalla. Se tummentaa sinistä taustaa ja saa valkoiset pilvet erottumaan selkeämmin.

Suodin vaimentaa sinisiä sävyjä, mutta toistaa vihreät ja muut värit luonnollisina ja vaaleampina. Se tuo eroja erityyppisten lehtien sävyihin ja tekee kasvillisuudesta elävämmän näköistä. Ihonsävyt säilyvät luonnollisina, joten keltainen suodin toimii hyvin myös muotokuvissa, erityisesti silloin kun taustalla on ympäristöä, kuten maisemaa tai kaupunkia.

Oranssi suodin – voimakkaampi kontrasti ja syvemmät sävyt

Oranssi suodin on kuin keltaisen suotimen isoveli. Sen vaikutus on voimakkaampi, mutta silti hallittavissa. Se tummentaa sinistä taivasta vielä enemmän, tehden pilvistä dramaattisia ja taivaasta syvemmän tumman. Hyödyllinen erityisesti maisemakuvauksessa, kun halutaan korostaa taivaan ja pilvien kontrastia.

Vihreät sävyt toistuvat hieman tummempina kuin keltaisella suotimella, mutta edelleen erottuvina. Ihonsävyt pysyvät luonnollisina, mutta saavat hieman lisää kontrastia ja muotoa, mikä tekee oranssista suotimesta hyvän valinnan muotokuviin ulkona. Se toimii erityisesti tilanteissa, joissa halutaan sekä draamaa taustaan että selkeyttä kohteeseen.

Punainen suodin – voimakasta draamaa ja jyrkkää kontrastia

Punainen suodin tarjoaa kaikkein voimakkaimman efektin yleisimmistä värisuotimista. Se tummentaa sinisen taivaan lähes mustaksi ja saa valkoiset pilvet pomppaamaan esiin kuin ukkosmyrskyn edellä. Lopputulos on dramaattinen ja graafinen, joskus lähes surrealistinen.

Se vaimentaa voimakkaasti sinistä ja vihreää valoa, mikä tekee kasvillisuudesta tummaa ja karua. Tämä voi toimia hienosti tietyissä maisemissa, mutta ei aina ole toivottavaa esimerkiksi metsäkuvissa. Ihonsävyt vaalenevat ja voivat näyttää epätodellisilta tai vahvasti silotelluilta, joten punainen suodin ei yleensä ole paras valinta henkilökuviin.

Punainen suodin on omimmillaan maisemissa, arkkitehtuurissa ja silloin, kun halutaan mustavalkokuvaan vahvaa kontrastia ja visuaalista voimaa.

Vihreä suodin – pehmeyttä kasvoihin ja erottelua kasvillisuuteen

Vihreä suodin toimii hienovaraisesti mutta tehokkaasti erityisesti silloin, kun kuvassa on paljon kasvillisuutta. Se vaalentaa vihreitä sävyjä ja tuo eroja lehtien ja eri kasvilajien välille, jolloin kuva näyttää eloisammalta ja yksityiskohtaisemmalta. Erinomainen valinta metsä- tai puutarhamaisemiin.

Toisin kuin punainen tai oranssi, vihreä suodin tummentaa punaista ja oranssia. Tämä näkyy esimerkiksi ihonsävyissä, jotka saavat enemmän kontrastia ja voivat näyttää hieman kovemmilta. Toisaalta se myös korostaa muotoja, mikä voi olla toivottua muotokuvauksessa, erityisesti miesten kasvoissa, joissa halutaan tuoda esiin rakennetta ja ilmettä.

Vihreä suodin sopii hyvin myös vanhoihin rakennuksiin, kivipintoihin ja muihin yksityiskohtiin, joissa on maanläheisiä sävyjä, ja jotka muuten saattaisivat sulautua harmaaseen massaan.

Sininen suodin – erikoiskäyttöön ja hienovaraiseen tunnelmaan

Sininen suodin on harvinaisempi valinta mustavalkokuvauksessa, mutta sillä on omat erityisalueensa. Se päästää läpi siniset sävyt ja vaimentaa keltaista, oranssia ja punaista. Tämä johtaa siihen, että taivas toistuu vaaleampana ja pilvet sulautuvat siihen herkemmin. Eli toimii täysin päinvastoin kuin esimerkiksi punainen suodin.

Kasvillisuus, ihonsävyt ja lämminsävyiset pinnat tummenevat, mikä voi luoda erikoisen, jopa hiukan unenomaisen tai arvoituksellisen tunnelman. Sinistä suodinta voidaan käyttää luovasti, kun halutaan keventää kuvaa visuaalisesti, tai kun halutaan vastaveto tavanomaisille maisemakontrasteille.

Vaikka käyttö on rajatumpaa, se voi toimia hienosti esimerkiksi sumuisessa säässä, kaupungin katukuvassa tai tietyissä muotokuvissa, joissa halutaan pehmeää ja hiljaista tunnelmaa.

Ja muistutetaan vielä lopussa tuosta filter factor- tai suodinkertoimesta. Se kertoo, kuinka monta aukkoa sinun täytyy kompensoida, kun käytät suodinta filmikuvauksessa. 

Suodin	Tunnus (yleinen)	Filter Factor	Valotuslisä
Keltainen	Y, K2, X1	2×	+1 aukko
Oranssi	O, G, 022	3–4×	+1½–2 aukkoa
Punainen	R, 25, 29, A	8× (jopa 10×)	+3 aukkoa
Vihreä	G, X0, 11	2–3×	+1–1½ aukkoa
Sininen	B, 47, 80A	2×	+1 aukko

Muistetaan:

• Filter factor tarkoittaa, kuinka monta kertaa valotusta on pidennettävä kompensoimaan suotimen valonläpäisyä. Esimerkiksi filter factor 4 tarkoittaa nelinkertaista valotusaikaa (tai +2 aukkoa).
• Arvot voivat vaihdella hieman suotimen valmistajasta ja tarkasta värisävystä riippuen.
• Jos kamera mittaa valon objektiivin läpi niin filter factoria ei tarvitse huomioida manuaalisesti.

Ja lopuksi. Vaikka tuntuisi kivalta kokeilla suotimia päällekkäin, niin mustavalkokuvauksessa suositellaan yleensä käytettäväksi yhtä värisuodinta kerrallaan. Useamman suotimen päällekkäinen käyttö voi johtaa merkittävästi vähentyneeseen valonläpäisyyn, mikä vaatii huomattavasti pidempiä valotusaikoja. Lisäksi suotimien yhdistelmä saattaa aiheuttaa epätoivottuja värisävyjen vääristymiä ja epätasapainoisia kontrasteja, jotka heikentävät kuvan laatua.

Siksi kannattaa valita suodin, joka parhaiten vastaa haluttua visuaalista vaikutusta, sen sijaan että yrittää yhdistää useita suotimia.

Tälläistä tänään, Kari…

P.S. Tulevaisuudessa saatan kirjoittaa samasta aiheesta digin ja jälkikäsittelyn suunnasta.