Luovuus ja tekninen osaaminen valokuvauksessa
Moni keskittyy valokuvauksessa aluksi teknisiin asioihin: aukot, suljinajat, valot ja muut asetukset. Teknisesti onnistunut kuva on tärkeä, mutta se ei vielä tee kuvasta kiinnostavaa. Todellinen voima syntyy, kun tekninen osaaminen yhdistyy luovuuteen eli kykyyn nähdä tilanne, valita rajaus, ohjata katsetta ja luoda tunnelmaa.
Melkein kaikessa oppimisessa on oikeastaan kolme tasoa. Sama ajatus löytyy työelämästä, monesta kamppailulajista tai harrastuksesta. Eli aluksi ollaan oppipoikia, sitten kisällejä ja lopuksi mestareita. Ja se, kuinka kauan kuluu aikaa oppipojasta mestariksi, riippuu kuvaajasta. Jotkut jäävät ikuisiksi oppipojiksi tai kisälleiksi. Osa nousee nopeasti mestareitten luokkaan.
Valokuvauksen oppimisen voi ajatella kolmiportaisena:
- Oppipoika
Aluksi opitaan mallioppimisen kautta. Hallitaan perusasetukset ja tehdään kuvia jäljittelemällä muita. Esimerkiksi koiran juoksukuvan ottaminen isolla aukolla, jolloin tausta sumentuu, on tyypillinen oppipojan ratkaisu. Moni jää tänne: kuvat toimivat, mutta luovuus ja oma tulkinta ovat vielä vähäisiä. - Kisälli
Seuraavassa vaiheessa alkaa ymmärtää miksi asiat tehdään niin kuin tehdään. Kisälli tunnistaa tekniikoita kuvista ja BTS-videoista, analysoi niiden vaikutusta tunnelmaan ja alkaa soveltaa oppimaansa eri tilanteissa. Oppiminen muuttuu oivaltamiseksi ja kokeilemiseksi, ei pelkäksi kopioinniksi. - Mestari
Viimeisessä vaiheessa tekninen osaaminen on niin vahvaa, että sitä voi käyttää luovuuden välineenä. Mestari rakentaa perustekniikoiden varaan omia ratkaisujaan, rikkoa sääntöjä harkiten ja löytää oman tyylinsä. Kuvista tulee intuitiivisia, vaikuttavia ja persoonallisia. Eli tekniikka ja luovuus sulautuvat yhteen.
Harjoittelu ja uuden tutkiminen
Pelkkä tekninen taito ei siis riitä. Harjoittelu oman kiinnostusalueen ulkopuolella ja muiden tekniikoiden tutkiminen laajentavat näkökulmaa, rikastuttavat omaa ilmaisua ja nopeuttavat siirtymistä kisällin ja mestarin tasolle.
Tälläisiä ajatuksia tänään, Kari…
