Nyt ei vaan onnistu FIAP- näyttelyissä

Pari viimeistä yritystä FIAP- näyttelyissä pärjäämiseen on mennyt penkin alle. Pääsen sille ns. tärkeälle hyväksymisen rajamaille, mutten tarpeeksi pitkälle. Ja se hiukan turhauttaa.

Osin näissä voi katsoa hiukan peiliinkin eli olen monesti hyvässä kuvaustilanteessa lähinnä hengailemassa mukana ja räpsin muutaman kuvan omaksi iloksi. Siis sellaisia perusteknisiä ja -teräviä kuvia. Kuvia joissa on lähinnä viety kamera paikalle ja paineltu laukaisijaa.

Toinen syy voi olla se, että olen uhrannut kohtuullisen paljon aikaa filmille kuvaamisen opetteluun ja kameroiden rakenteluun. Eli rakentelen kameroita omaksi iloksi ja kuvaan niillä ”vasemmalla kädellä”.

Eli kuvat on ns. siistejä ja teknisesti kohtuullisia, mutta niistä puuttuu se jokin. Niiden kuvaaminen on enemmän kuitenkin sellaista räpsimistä ja ajankulua. Eli uhraan aikaa ns. ”Pelle Peloton”- touhuihin mutten oikeaan tavoitteelliseen kuvaamiseen.

Ja tässä kait tullaan omaan ongelmaani. Nautin varmaan liian paljon siitä teknisestä rakentelemisesta sen sijaan, että panostaisin kaiken lopulliseen kuvaan. Tai siitä, että olen pyöräretkellä ja retken lomassa otan muutaman kuvan. Tai, että menen miittiin ja juttelun lomassa kuvaan muutaman kuvan.

Kesäprojekteja – vaikka makrokuvaukseen

Jos kysyisin AI:lta ohjeita makroprojektiin, niin se kertoisi samaa kuin itsekkin tiedän eli sitä, että kuva tehdään ei pelkästään oteta. Se saattaisi kertoa seuraavaa:

Makrokuvaus on kuvaamisen laji, jossa valokuva todella tehdään — ei vain oteta. Se vaatii tarkkaavaisuutta, kärsivällisyyttä ja hienovaraista hallintaa. Kuvauksen kohteena voi olla pieni hyönteinen, kasteinen lehti tai kasvin yksityiskohta, ja lopputuloksen onnistuminen riippuu paljolti kuvaajan havainnoista ja valinnoista.

Kuvaaminen alkaa jo ennen kuin kamera otetaan esiin: oikea hetki, valo ja sääolosuhteet vaikuttavat merkittävästi. Esimerkiksi aikainen aamu tarjoaa viileyttä, kastepisaroita ja rauhallisuutta, jolloin hyönteiset ovat liikkumattomampia ja valo pehmeämpää.

Tekninen toteutus makrokuvauksessa on tarkkaa. Syväterävyys on hyvin kapea, joten aukon ja tarkennuksen säätäminen vaatii huolellisuutta. Usein tarkennus tehdään käsin ja jalustaa käytetään liikkumattomuuden varmistamiseksi. Myös sommittelu korostuu, sillä pienessä kuvapinnassa yksikin häiritsevä taustaelementti voi viedä huomion kokonaan.

Kuva ei kuitenkaan synny pelkästä teknisestä suorittamisesta. Kuvaaja valitsee näkökulman, rajauksen ja tunnelman. Hän voi odottaa oikeaa hetkeä — esimerkiksi pisaran heijastusta tai valonsäteen osumaa siiven pintaan. Näissä tilanteissa kuvaajan rooli muistuttaa enemmän luovan työn tekijää kuin tilanteen tallentajaa.

Jälkikäsittelyllä viimeistellään kuva: korjataan värit, tuodaan esiin yksityiskohdat, siistitään häiriötekijät. Tarkoituksena ei ole muuttaa todellisuutta, vaan korostaa sitä, mikä on kuvaajan mielestä olennaista — juuri se yksityiskohta, jonka takia hän valitsi juuri tämän kohteen.

Hyvä makrokuva ei ole pelkkä tekninen suoritus tai dokumentti. Se on valokuvaajan katse, oivallus ja hetken vangitseminen — kuva, joka on tehty ajatuksella ja läsnäololla.

Jos tänä kesänä muuttaisi hiukan ajattelutapaa. Eli en lähde fillariretkelle ja ota kameraa mukaan. Vaan lähtisi kuvausretkelle, jolle menen fillarilla. Muuttaisi hiukan ajattelutapaa eli painottaisi itselleen, että menen ottamaan hyviä kuvia ja liikun välimatkat pyörällä. Eikä suinkaan niin, että menen fillarilenkille, jossa kuvaan evästauoilla.

Ajattelutavan muutos voisi tuoda mukaan sen, että menen kuvaamaan silloin kun on hyvä kuvauskeli. Enkä suinkaan liiku vain silloin kun on hyvä fillarointikeli. Eli painopiste voisi pitkästä aikaa siirtyä kuvaamiseen ja myös kuvien ennakkosuunnitteluun.

Kunhan kuvailen, Kari…